Jori Mäntysalo

11-vuotiaan kuukausi, isän näkemys (blogi)

4.2.2009

Tytär huomautti aamulla täyttävänsä huomenna 11.

Noin puhtaan matemaattisesti tämän faktan voi johtaa siitä tiedosta, että 365 päivää sitten tytär täytti kymmenen. Mutta se ei nyt jotenkin sisäisty. Toisaalta eivät sisäistyneet 10-, 9-, 8- jne. päivätkään.

Päätin pitää blogia kuukauden, ja keskittyä tuohon tyttöön. Yksitoista ei ole oikein mikään erikoinen ikä. Ei pyöreä luku eikä siihen liity mitään merkittävää muutosta. Mutta siksipä juuri päätin blogata. Luon verbaalisen valokuvan arjesta, lumisesta Suomesta talvella 2009 ja yhdestä neidonalusta.

Neidonalku tosiaankin. Lakkasi aamulla kynsiään ja suki tukkaansa. Sanoi että tyttöjen pitää olla kauniita. Niin ja kaulassa on joku koru, ja korvarenkaat.

On se muuttunut. Ei nyt voi teini-ikäiseksi toki vielä sanoa, mutta jotenkin "lapsi" ei enää ole täysin sopiva ilmaus. Leikkii välillä nukeilla ja välillä on kovinkin aikuinen. Pari aamua sitten heräsi ja leipoi pullaa, yksin. Minä en osaa sitä vieläkään, vaikka olen 33-vuotias.

Aamulla saatoin kouluun. Se on joskus mukavaa. Yleensä koulumatkat menevät yläkerran tytön kanssa, ja jos valinta tulee niin isä on auttamatta kakkonen siinä kisassa.

Illalla on sitten siivousta sitä huomista syntymäpäivää varten.

4.2.2009, ilta

Arghs ja ängh. Menetän hermoni tuon tytön takia ainakin kerran päivässä.

Äitinsä totesi että TYTTÖ siivoa nyt tiptopkuntoon asunnon ja lähti kokoustamaan. Sanoin äidin mentyä että isä voi vähän keittiötä katsella samalla kun tekee ruokaa. Olen yrittänyt saada homman semmoiseksi kivaksi, ettei tarvitsisi aina huutaa vaan silleen iloisesti pyöräytettäisiin tarpeelliset hommat yhdessä. Niinkuin perheidyllissä.

No, alkuun tyttö siivoilikin. Mutta sitten tuli keittiö, ja sitten tuli nurinaa. "Yääk, mä en voi koskee tohon" (paistettu kala, tippunut lautaselta pöydälle - tosi karmeeta), "Mikset sä tee mitään" (äidin komennosta olikin jo pari tuntia, tokihan siinä ajassa unohtaa kenelle homma kuului), "Mä en jaksa" (tämä kuultiin useasti).

Noin satakolmekymmentäkahdeksan kertaa sanoin että nyt hommiin, että lopeta se [tähän mitä tahansa muuta kuin siivousta] ja tule tänne. Ja sitten tyttö taas teki ehkä 20 sekuntia jotain asian eteen.

Lopulta menin nukuttamaan poikasta ja annoin selvän ohjeen jatkaa. Ja eikö mitä, tyttö kävi suihkussa ja meni naputtamaan tietokonetta. Ja sitten huomattiin että läksyt ovat tekemättä. Teki ne ja nukahti.

Aamuksi on sitten edessä siivous tytöllä. Ja minä en tee enää mitään, vaan nyt saa luvan hoitaa yksinään koko homman loppuun.

Ja tämä on sentään tavallista lievempi hermojenmenetyskerta.

5.2.2009

Synttärit olivat kun minä olin töissä. Ihan kivasti kuulemma menneet, tosin vieraita oli kaikki kaksi. Neljästä kutsutusta - koulussa on tyttöviisikko - yksi ei päässyt ja yksi pääsi vasta myöhemmin.

Mutta muutenkin synttärit eivät tunnu olevan tytölle enään The Tapahtuma. Minusta vielä vuosi sitten niistä riemuittiin enemmän. Ehkä se on sitä kasvamista, jonka sivuseurauksena maailmasta tulee tylsempi paikka.

Aamulla tyttö oli hoitanut illasta jääneen siivousurakan loppuun. Olen siitä iloinen.

Luin sadun äsken, Mauri Kunnasta. Siitäkin olen iloinen. Aika vähän tuntuu olevan nykyään yhteistä tekemistä. Alkaa jo "mese", Habbo Hotel ja muut virtuaalisemmat hommat olla hauskempia.

6.2.2009, aamu

Eilen selvisi akaalaisen tytön katoaminen. Löytyi kuolleena tyhjä vodkapullo vieressä. :=(

Näytin tytölle snapsilasia ja pulloa. Sanoin että molemmissa on sama määrä alkoholia, jos toinen on viinaa ja toinen olutta. Jos se vaikka jäisi mieleen, ja osaisi varoa jos ja kun väkeviä aikanaan tarjotaan.

6.2.2009, ilta

Puuh. Yksi taistelu taas takana. Kyse oli jostain aika pienestä, piti kai siivota keittiö tai jotain. Täysi rytinä oli päällä jo kun tulin. Melkoisen pitkään kesti, mutta ymmärsipä lapsi taas kerran että kyllä isän ja äidin käskyt nyt vaan ovat käskyjä eivätkä ohjeita, kehotuksia tai pyyntöjä.

Huomenna mummula et vaarila -kierrokselle.

7.2.2009

Kierros ohi. Tytär jäi yhdelle mummuista ja palaa huomenna.

Traktorilla ajettu. Naama kuin Hangon keksillä sen jälkeen, kuten aina. Muutenkin meni ihan mukavasti.

8.2.2009

Tyttö palasi.

Aika paljon tuo lapsi onkin poissa. Nykyään tietysti kavereillakin paljon, mutta lisäksi näitä mummuja ja vaareja on vaikka kuinka monta. Ääritapaus lie kai Lauran kummi, jota nyt kutsutaan kummimummiksi ja joka on lapselle myös yksi näistä "mummuista".

10.2.2009, aamu

Eilinen jäi blogaamatta. Yritin tehdä töitä kotoa kun Laura oli kovin kipeä. Tiedä sitten miten työnteko onnistui, vaan yhtä takkuista se joskus on työhuoneessakin.

Tyttö oli tavan mukaan varsin kiukkuinen. Kotitöiden suhteen linjana on suunnilleen se, että joka päivä on joku kotihomma. Lisäksi omasta huoneesta pitää aina joku nurkka käydä läpi. Tällä tavalla ei pitäisi tulla koskaan isoa siivousurakkaa. Siis teoriassa.

Vaan tänä aamuna sentään tunki ruispuuron suuhun suuremmin mukisematta. Maito oli lopussa, ja se paremmin maistuva eli siis mannapuuro ei tänään onnistunut.

10.2.2009, ilta

Pitää hoitaa kotihomma, jos aikoo huomenna päästä kaverille. Huomisen homma siis ikäänkuin tänään. Roskien vienti oli homma, ja tyttö sanoi tekevänsä sen aamulla. Ans kattoo ny. Voipi olla että vie, tai sitten ei. Jos ei, niin ei mene kaverille. Olemmehan sentään julmia mutta kauheita vanhempia.

* * *

Näin Leian, samassa taloyhtiössä asuvan samanikäisen tytön. Viime näkemisestä onkin jostain syystä pitkä aika. Ja että oli Leia kasvanut! Ei sitä oikein huomaa oman lapsen kasvua, eikä usein visiteeraavan yläkerran tytönkään, mutta näistä muista sitten tajuaa että on se omakin lapsi isonpuoleinen jo.

11.2.2009, aamu

Flunssanpoikanen iski minuun aamulla, heräsin tänään vähän kröhäisenä. Tyttö heräsi ajoissa, tein puuron, tyttö oli koneella. Sanoin että puuro naamariin ja se kotihomma eli roskat, sitten saa illalla mennä kaverille. Painuin takaisin pehkuihin.

No yllättäen se puuro sitten jäi. Soitin perään ja totesin että sitten ei mennä kaverille.

* * *

Aloin huolestua koulumenestyksestä. Ei tuo tyttö tunnu kovin nopeasti oppivan ulkoa opeteltavaa. Maantiedossa oli aika lailla aukkoja kun kyselin. Matematiikassa tuntuu tajuavan asiat, mutta kertolaskut ovat vaikeita kun kertotaulu ei ole täysautomatisoituna päässä. Parempi toki näin päin, mutta kun järjellä ei vaan kaikkea ratkaista - melkoinen osa asioista on opeteltava ulkoa.

Täytynee illalla keskustella ajan uudelleenallokoinnista. Jos pitää saada tunteja opiskeluun, ne pitää ottaa jostain pois. Ja jos vaihtoehdot ovat kaverin kanssa ulkoilu tai Habbo Hotel, ei ainakaan isän mielipide ole vaikea arvata.

11.2.2009, ilta

Otti ja sairastui. Varmaan samaa puoliflunssa kuin minulla. Iltaa myöten piristyi ja lie huomenna koulukuntoinen.

12.2.2009

Tavanomaispäivä. Aamulla kouluun ja enempää en sitten tiedäkään, kun menin itse töihin ja sitten muualle ja tulin kotiin vasta kun lapsi jo nukkui.

14.2.2009, aamu

Eilen aamulla tytär toi plättyjä sänkyyn. Poika oli mummulla ja saimme nukkua pitkään. Mukavaa. Illalla oli vesidiskossa.

Huomaan että raportoitavaa kertyy keskimäärin aika vähän. Olen töissä ja kun tulen töistä niin tytär menee jonnekin taikka sitten on meillä jonkun kaverin kanssa.

15.2.2009

Sairastan, olen nukkunut parit torkutkin tänään. Väsyttää vaikka ei ole kuumetta.

Eilen tytär oli mummun ystävänpäiväjuhlissa. Tämä päivä on ollut hyvä poikkileikkaus elämästä: aamulla Habbo Hotellissa kunnes tunti (annettu määräaika tietokoneella per päivä) tuli täyteen, odottelua, kaverille, peruutus kun kotihomma oli tekemättä, kotihomma, kaverin kanssa leikkimistä, vähän jumputtelua siivouksesta. Nyt on iltapäivä ja tytär lukee omassa huoneessaan Aku Ankkaa. Hiljaista ja rauhallista, mukavaa.

16.2.2009

Eilen sain keskustelusta hyvän aasinsillan näyttää tyttärelle kuvankäsittelyä. Nappasin kuvan, vein tietokoneelle ja valkaisin hampaat. Kerroin että ennen saatettiin pitää kauneusihanteena ihmistä jollaisia oli maailmassa vain yksi - mutta nykyään ei edes sitä ainoaa.

En tiedä huolehdinko turhaan, mutta aika usein tyttö sanoo ettei halua lihoa. Toki enemmän kuin puoliksi leikillään vielä nyt, mutta aika kuluu ja teini-ikä kaikenlaisine mahdollisine ongelmineen tulee.

17.2.2009

Tulin eilen kotiin töistä. Lapsi oli tehnyt läksyt ja kotityön ja oli omassa huoneessaan varsin tyytyväisenä. Huomaan jotain muuttuneen, koska aiemmin tyttö enemmän pyöri olohuoneessa. En sano muutosta pahaksi sinänsä, kyse ei siis ole linnoittautumisesta omaan rauhaan.

Aamulla söi puuron jurputtamatta. Tyttö tykkää suklaapuurosta, mutta nyt kaakaojauhe on lopussa ja puurona siis pelkkää mannapuuroa. Ei siltikään urputtanut, ja siitä olen iloinen.

"Oma rauha" mietityttää joskus kun miettii omaa kasvupaikkaansa. Minähän kasvoin itse maalla, ja siellä jo pelkästään talo oli isompi, ja navetalle tai muuten pihapiiriin saattoi mennä ja 11-vuotiaana jo pitkälle kyröille päinkin. Minun lapsillani ei samanlaista mahdollisuutta ole. Huomaan itse kaipaavani toisinaan yksinäisyyttä, mutta johtuuko se vain siitä että totuin siihen lapsena?

18.2.2009

Eilen tyttö kävi hiphoppaamassa. Harrastus kai sekin. En osaa oikein suhtautua harrastuksiin, Honkajoella niitä ei ollut vielä keksitty. Tai no, oli kai, mutta en minä juurikaan oikein missään käynyt.

Maantiedon koe pitäisi katsoa läpi. Seiska tuli. Ei tuo lapsi nyt tyhmäkään ole, kun hiffaa matematiikasta ideat ihan hyvin, mutta ehkä ongelma on juuri siinä: kaikkea ei vaan voi järjellä hoitaa, vaan aika paljon on opeteltava ulkoa. Kertotaulut, englannin sanasto, reaaliaineet...

Oppimisen riemua soisin lapselle enemmän. En minä muista että koulu kaikkiaan olisi ollut pakkopullaa. Englanti kylläkin oli. Ja sitten kuvaamataito, musiikki ym. ahdistivat kun en niitä osaa.

Pelkään vähän, että koulu tuottaa paljonkin tuskaa muutaman vuoden kuluttua, jos nyt jää oppimista rästiin. Mutta millä senkin sitten selität, että istu nyt ja lue äläkä leiki kavereiden kanssa, kyllä se itsensä takaisin maksaa sitten joskus ikuisuuden eli kolmen vuoden kuluttua?

19.2.2009

Flunssakausi puskee päälle. Aamulla koululaisemme lähti varsin valittaen kouluun. Vähän olin siinä ja siinä että lähetänkö ollenkaan, mutta kun ei kumminkaan ollut ihan niin kovin kipeä. Toivottavasti ei nyt sairastu, kun huomenna alkaa hiihtoloma.

Oli unohtanut aamulla että ensin puuro ja sitten vasta tietokoneelle. En ole yllättynyt unohduksesta.

20.2.2009

Eilen tuli vieraita ja olivat käyneet tutustumassa TV-studioon ja muuta mukavaa. Minä en sitten lasta paljon nähnytkään.

Vieraalla on pari tummaihoista tytärtä. Ihan hyvää käytännön kansainvälisyyskasvatusta, että tenava leikkii joskus toisenväristenkin kanssa.

21.2.2009

Ei oo tyttöä ei. Lähti hiihtolomalla isovanhempiensa kanssa viikoksi Lappiin. Neuvoin tytölle, ettei vaan näyttäisi jäkälältä, ettei porot söisi. Väitti että isän vitsit eivät naurata.

Hassu olo. Ei ole ketään komennettavana siivousavuksi, vaan eipä sitten ketään huolehdittavaakaan. Tai siis poika tietysti, mutta sellaista huolehdittavaa joka on jossain kaverilla ja jota siis pitää etähuolehtia.

22.2.2009 (koulun aineista)

Tyttö poissa, voikin blogata vähän yleisemmin.

Katsoin maantiedon koetta vieläkin. Tanskan tärkeimmät elinkeinot?

Jaa-a, vaikeaksi menee. Neljäsluokkalaisilla oppiaineita on käsittääkseni kahdeksan: matematiikka, äidinkieli, englanti, luonnontieto, elämänkatsomustieto (tai uskonto), taide, liikunta ja käsityöt. "Taide" kattaa musiikin ja kuvaamataidon.

Mitä lapsillemme opetetaan? Mitä pitäisi opettaa? Mitä hyöytä noista aineista on? Vai pitääkö olla hyöytä lainkaan?

Tietysti kaikkia aineita pitäisi ja kannattaisi opettaa innostuneesti ja syvällisemmin. Ei vain "laskentoa" vaan matematiikkaa, kertoen yhteys reaalimaailmaan mutta myös opettaen matematiikan kauneutta. Ei vain opettaa luetteloa pääkaupungeista, vaan kertoa maailman monimuotoisuudesta ja toisaalta miten samojen lainalaisuuksien mukaan kaupungit ovat kehittyneet muuallakin. Jne jne.

Osa tiedoista kertakaikkiaan vanheneekin. Ei ole enää Itä-Saksaa eikä Jugoslaviaa. Ja mikäs nyt olikaan Valko-Venäjän pääkaupunki, sitä kun ei koulussa opetettu?

Niin nörtti kuin olenkin, pidän silti hyvänä että lapset saavat myös piirtää ja laulaa. Taide on tärkeää, enemmistölle kumminkin vaikka itse olen tällainen insinöörityyppi.

Entä pitäisikö opettaa psykologiaa? Osin tosin riitojen ratkaisua ym. opetetaan ET:ssä ja kaipa myös uskonnossa. Mitä muuta? Yhteiskuntaoppia jo ala-asteella? Kuka nämä aineet on valinnut?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Arvelen joka tapauksessa, että 2050 naureskellaan tämän päivän koululle ihan kuten nyt nauretaan 50-luvun jokien ulkoaopettelulle.

23.2.2009

Eilen tyttö soitteli. Sanoin että varoo ettei näytä porolta, ettei susi syö. Pian tuli tekstiviesti, että ei tarvitse isän pelätä, ei hän näytä "jäkälältä/porolta". En ole aiemmin huomannutkaan tuollaista kauttaviivan käyttöä. Hiljalleen ilmaisu siis laajenee myös tuollaisiin "teknisiin lyhenteisiin" tai millä nimellä niitä kutsuisi, varmaankin oli joltain kaverilta oppinut.

24.2.2009

Ankara vai lempeä, kas siinä pulma?

Tämä lienee useimpien isien ja äitien pulma. Ikävä kyllä näyttää siltä, että melkoisen kova komento - jota meillä harrastaa enemmälti äiti - toimii paljon paremmin. Toistuva kuvio on sellainen, jossa minä sanon että tehdäänpä nyt ja tekisit nyt, sitten kypsyn ja komennan että NYT pois sieltä [koneelta|Aku Ankan vierestä|vastaavaa] ja jotain alkaa, ja sitten tulee äiti kotiin ja sitten KOVALLA komennolla homma todella alkaa sujua.

Kun ei tyttö tunnu millään oppivan, että olisi kivempaa jos tekisi hommat ennenkuin komennetaan armeijan kanta-aliupseerin äänellä.

Ääh. Lapset on ongelma. Ainakin joskus.

26.2.2009

En kirjoittanutkaan eilen mitään. Eilen tuli viesti että pitää lähteä takaisin Tampereelle - kuulemma tylsä juttu. Tekstiviesti oli pidempi, ihan sen kokoinen kuin tekstiviestit yleensäkin. Kasvun merkki kai sekin, ettei kirjoita enää lyhyitä pätkiä eikä ole virheitäkään viesteissä.

27.2.2009

Kotka on lask... eikun tyttö on palannut. Paitsi että ei. Sairastui ja jäi vielä yöksi mummulle. Kaipa se tänään palailee.

Asunto onkin ollut oudon hiljainen. Nytkin on aamu eikä kukaan tule valittamaan ettei halua puuroa.

28.2.2009

Tuli ja meni. Ehdin nähdä melkein viisi minuuttia.

Ovat siis nyt naiset Helsingissä, ja minä pojan kanssa täällä. Tyttö tuli mummulta, oli Tampere-talossa jossain tapahtumassa ja lähtivät sitten junalla.

Oikeastaan tämä on aika kuvaavaa. Ylipäänsä tuo muksu on ollut liikkeellä paljon ja tällaista menoa elämä paljolti oli ennen pojan syntymää. Poikasella on sitten omat ongelmansa, joiden takia sama ei enää toistu, plus tietysti kouluikäinen sisko rajoittaa sitä mihin perhe voi mennä.

2.3.2009

Tulivat sitten eilen, olivat Helsingissä kumminkin kaksi yötä.

Olipas kiukkuinen tyttö tullessa! Vaan rauhoittui sitten ja oli jo illalla ihan iloinen. Tänään on koulu taas alkanut.

3.3.2009

Kah, huomaan kuukauden kuluneen. Ja lopetan blogin siis.

Mitäpä jäi mieleen tästä? Tavallinen kuukausi, kai.

Tämän päivän aamu oli ihan normaali. Herätys kello 6:50, puuronkeittoa, tytär ylös - pienellä taivuttelulla tosin - ja lapsi tarhaan. Ehkä kuvaavaa, että ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Tyttö kulkee aika pitkälti omatoimisesti, mitä nyt läksyistä muistuttelen joskus. "Enimmäkseen harmiton", taidettiin kuvata maapalloa Linnunradan käsikirjassa liftareille.

Ehkäpä blogaan taas kolmen tai neljän vuoden kuluttua. Saa nähdä onko tilanne silloin yhtä rauhallinen.