Etusivulle

Lokakuu - Jorin isiblogi

1. päivä

Puf, Honkajoelta selvitty. Melkoinen Via dolorosa eli kärsimysten tie oli matka. Jotakuinkin puolet ajasta Olli oli hereillä ja huusi. Paluumatkalla näin ensimmäistä kertaa miten patteri kertakaikkiaan loppui. Yli puoli tuntia tuli aivan suoraa huutoa, kunnes sitten vihdoin vauva nukahti melkein hetkessä. Ei matkustella autolla liikoja tässä lähiaikoina.

Juhlat (no, kaffeetarjoilu) OK. Vain yksi viinipullo lahjaksi, absolutisti-äidilleni...

2. päivä

Rautiot kävi. Puf, neljä lasta joista nuorin Ollia vähän vanhempi ja vanhin vähän Eerikaa nuorempi. Että melko hyvin tässä pärjää, noin tuohon verraten.

Tampere-päivä. Käytiin paloasemallakin, teki mieli sanoa että kuulkaa palomiehet, kyllä ne teidän torvet toiseksi jää jos tämän kanssa yritätte desibelikilpaa.

Väsy. Ei oikeastaan unenpuute-väsy vaan liikaatapahtumaa-väsy. Huomenna pitäisi jaksaa mennä töihin ja sitten olisi vielä Lauralla fysioterapia jonka ajan pitää katsoa Ollia.

3. päivä, maanantai

Väsy. Nyt ei kaipaa enempää synttäreitä eikä Tampere-päiviä.

Olli on paljon parempi jo. Seurankipeä oikeastaan enää, ihan tyytyväinen sylissä.

3. päivä, edelleen

Äh. Edellisen merkinnän kirjoitin vauva sylissä ja hirmu väsyneenä. Nyt kello käy puoltayötä ja vauva nukkuu. Eikä väsytä. Äh tai oikeastaan tupla-äh. Kirja mukaan ja sänkyyn.

4. päivä

Tiistaipäivä, vapaatoimistolla. 60v-juhlien suunnittelua, siis yhdistyksen kun äidin meni juuri. Olli on jotakuinkin asiallisesti ollut. Ei se kyllä vieläkään sellainen ole kuin ilmeisesti voisi olla.

Kutiaa ja kihertää. Ensimmäistä kertaa itse huomaan että vatsaa ja kylkiä painelemalla saa aikaan naurun. Tosin nauru ei ole ihan kuin aikuisen, mutta selvästi nauruksi tunnistettavissa.

5. päivä

Kyynel. Ensimmäistä kertaa näin miten Olli itki, tai ainakin tuli kyynel. Istui vatsallani tyytyväisenä ja sitten yhtäkkiä alkoi huutaa ja silmistä herahti tippa. En tiedä mikä tuli. Rauhoittui kumminkin liinaan sitten.

Laura ei soittanut että menee kokoukseen. Höh. Minä istuin töissä ja ei-niin-yllättäen jämähdin tekemään jotain. No, Laura oli sitten kokouksessa Ollin kanssa ja minä Linux-ryhmässä kävin puhumassa pöljästä tekijänoikeuslaista. Täytynee tässä lähiaikoina mennä keskustorille puhumaan organisoidusti vahvojen salausmenetelmien kiertämisestä. (Linkki niille jotka eivät tajunneet edellistä: Effi)

6. päivä

Torstai ja saunapäivä. En saunonut. Äh, Laura sanoi että yksin on ikävä saunoa. Mutta minusta on parempi jäädä kotiin kuin "saunoa" Ollia vahtien. Sitäpaitsi tänään oli jonkinlainen kränäpäivä, ikäänkuin mikään ei olisi hyvin ja sylissäkin viihdytään vain minuutti samassa asennossa eikä muualla ollenkaan.

7. päivä

ÄÄÄÄÄn tilalla on nykyään JÄY-ÄY-NNN -entykkääkitinä. Toisaalta Ollin saa hyvinkin helposti nauramaan, kun laittaa selälleen ja nopeasti liikuttaa sormia ympäri Ollia. Kutiaa tai muuten tuntuu hyvältä, ja tulos on aika hauska ääni. Se muistuttaa enemmän aikuisten naurua kuin jokunen päivä sitten.

Vein ammuu-koneen takaisin TAYSin äidinmaitokeittiölle. Kivaa, kun sanoi vastaanottaja että hyvää jatkoa. Sellaista ei odota kun edessä on virallinen paperi jonka kuittaa allekirjoituksella.

Pari tai ehkä kolme päivää on mennyt puoleenyöhön. Väsy. Nyt pitää vielä sovittaa pukua, äh. Huomenna on Tampereen vapaa-ajattelijoiden 60-vuotisjuhla, mikä on sinänsä kivaa mutta puvun sovitus ei.

8. päivä

Harhautus. Oikeasti naputan tätä vähän puoliyön jälkeen, kun 60-vuotisjuhlien jatkot päättyivät ja Olli haettiin kotiin. Nukkua tuhisee nyt tyytyväisenä.

Viime yö meni heikosti, Eerika vaikutti sairastuneen vaikkei sitten kai kovin sairastunutkaan, ja ennenkaikkea Olli heräsi monta kertaa ja känisi ja kitisi. Onneksi huomenna on lepopäivä.

Juhlat olivat kivat. Esitykseni historiasta meni sekin kait ihan OK.

9. päivä

Märkä vaippa on ongelma iltaisin. Kauhea huuto vaikka vaippa olisi kostea. Aamulla Olli-poika heräsi vaipassa joka valui nestettä melkein kirjaimellisesti tulkiten, ja ihan tyytyväisenä hymyili.

Olli nukahtaa vaunuihin kun Laura "keinuttaa" niitä. Oikeasti keinutus tarkoittaa sellaista hypyytystä että vauva melkein hyppii ilmassa. Ei käsitä miten siinä voi nukahataa. Vaan idea tuli joka tapauksessa siitä: automaattinukutin voisi seurata vireystilaa ja opetella parhaan nukutustavan. Kaikki tekniikka lienee jo valmiina, mekaniikka onnistuisi sähkömoottoreilla, vireyden tunnistus samoilla patjoilla joita käytetään unitutkimuksissa tai vaikka silmänliikekameralla tutkimalla silmien fiksaatiopisteitä, ja koneoppimiseen riittäisi simppeli algoritmi.

Olin tänään Ollin kanssa katsomassa Lauran veljen tietokonetta. Ahdistavaa mennä ilman Lauraa vauvan kanssa.

Toinen ahdistus syntyi siivoamisesta, tai oikeastaan siitä että unohdin sen. Kun ei vain näe että jossain on sotkua eikä tietysti muista että lupasi siivota. Laura tietysti hermostui. Lauran kannalta minä olen ilkeä ja piittamaaton ja omalta kannaltani en ole tahallani mitään pahaa tehnyt ja harmittaa kun Laura hermostuu.

Iltapalalla Olli oli hyvin lähellä tiputtaa kipon. Yhtäkkiä sylistä nappasi kädellä kiinni ja veti kohti pöydän reunaa. Täytyy varoa paremmin tästä eteenpäin ainakin kuumien ruokien kanssa ollessa.

10. päivä, maanantai

Masentava maanantai. Tai maanantaiyö, Laura kait nukahti joskus viiden maissa lopulta. Olli ei ollut erityisen tyytyväinen oloonsa.

Ollilla on ihan punainen melkein koko vaippa-alue. Laura epäilee syyksi suklaata jota söi lauantaina, minusta ihottumaa oli jo aiemmin. Ja kun Olli ei - viime yötä lukuunottamatta - huuda yöllä märkää vaippaa, ei ole ihme jos tulee punaiseksi.

Väsymyksen lisäksi minulla on pieni flunssa. Onneksi on ketoprofeeni. Kohotankin tässä lopussa hiphurraahuudon länsimaiselle lääketieteelle: hip-hip-hurraa!

10. päivä, maanantai, 23:30

Alfred Nobel ei keksinyt nitroglyseriiniä. Hän keksi miten sen saa kahlittua helposti kuljetettavaksi, dynamiitiksi. Vähän niinkuin fuusio on jo tuttu juttu, vetypommeissa, ja nyt jonkun pitäisi keksiä miten sitä hallitaan.

Tämä tuli mieleeni kun äsken vein Ollia. Tuo vihdoin ja viimein nukahti syliin jossa pomputin. Ja voin vannoa, että nitroglyseriiniä (joka muuten on vettä tiheämpi öljymäinen neste ja räjähtää erittäin herkästi tärähdyksestä) sisältävää astiaa en sen varovammin olisi kuljettunat kuin Ollia sänkyyn.

Nukkuu vielä. Pakko odotella silti hetki ennenkuin uskaltaa itse mennä sänkyyn.

11. päivä

Aamulla lähdin kun Laura nukutti Ollia parvekkeella. Ja ulkona kuulin miten Laura huusi, kysyin että nukahtiko Olli ja sain nyökkäyksen vastaukseksi. Kun pääsin kulman taa, kuului ÄÄÄÄ-ÄÄÄ-ÄÄÄ...

Ilta meni taas vapaa-ajattelijoiden johtokunnassa. Olli oli siellä yllättävän mukava, jopa nukkui kopassa. Jee. Äskenkin nukahti aika kivuttomasti. Jee nro. kaksi. Ehkä se tästä taas paremmaksi menee.

12. päivä

Äh, ketoprofeeni ei tunnu tepsivän. Tai sitten tulen vanhaksi, joka tapauksessa olo on flunssainen. Työpäivän sain tehtyä kumminkin.

Olli on kuulemma päivällä nukkunut aika hyvin. Ja ihottuma on kadonnut kokonaan, ilmeisesti rasvaus auttoi.

Eerika totesi aamulla ettei halua syödä enempää puuroa. Sanoin että OK ja jättäköön lopun, johon Eerika sitten vastasi että saako pullaa. Sanoin tuimalla isi-äänellä HETKINEN ja kysyin onko vatsassa vielä tilaa. Lapsen mukaan on, huomautti sanoneensa että ei halua syödä enempää, ei että ei jaksaisi... sai pullansa.

13. päivä

Voi, Lauran toinen hartia on kovin kipeä. Olin sitten kotona tämän päivän, kun yksikätisenä ei juuri vauvaa nostella. Kylmäpussi rintaliivin hihnan alla tuo vaimo nyt sitten on kuljeskellut. Vaan sainpa samalla parannella flunssaa.

Olli on ollut itse asiassa aika tyytyväinen, mutta vain sylissä. Ei käsitä. Makaa hoitopöydällä selällään ja minä seison vieressä, tyytyväinen. Makaa sängyllä ja minä yritän lukea tai makaa lattialla ja minä yritän tiskata, ei tyytyväinen. Jostain tuo vaistoaa koska yritän tehdä jotain järkevää ja vinkuu kunnes pääsee syliin.

Eerika kysyi että mitä tarkoittaa aa-ii. Sanoin että lukujärjestyksessä äidinkieli tai sitten tietotekniikassa tekoäly eli artificial intelligence. Laura totesi että Aku Ankassa se kyllä luultavasti tarkoittaa ihan vain "ai", niinkuin että johonkuhun sattuu. Joskus tuntee itsensä eri fiksulla tavalla tyhmäksi.

14. päivä

Illat ovat vaikeita. Aamulla Olli hyvinkin saattaa makoilla tyytyväisenä, ja päivälläkin tänään. Tämä iltanukutus on aina sellainen epätoivoinen hetki. Nyt taisi onneksi nukkua, kolmisen minuuttia on kulunut ilman kitinää.

Lauran hartia on edelleen kipeä, mutta eilistä parempi. Olin poissa tämänkin päivän töistä; tosin Laura saa taas pähkiä, kun tuo tahtoo että erottelen työ- ja vapaa-ajan. Tein muutaman työjutun etätyönä, enkä tietenkään osaa sanoa paljonko siinä meni aikaa.

Eerika on leirillä viikonlopun. Lepoa(?) vanhemmille, ehkä. Pakko olla, vaikka se sitten taas tarkoittaa että päiväunet nostetaan siivoamisen yli prioriteettijonossa.

15. päivä

Keitin jauhelihakeittoa, niin että se hautui puoli tuntia ykkösteholla ja siitä tuli jotain padan ja keiton väliltä. Otin soppaa ainakin kolme kertaa tarpeellisen määrän, ja laitoin sekaan juustoa. Ahmin ja samalla luin Juhani Ahon Rautatietä, mikä teos on aiemmin jäänyt lukematta. Hetken aikaa olin kovasti onnellinen.

Sitten ajattelin mennä päivälevolle, mutta eihän siitä mitään tullut kun Olli heräsi. Harmitti. Aamupäivällä tuo Olli kyllä nukkui pienen aamuvalveillaolon jälkeen puoleenpäivään, mutta silloin minä en saanut unta; Laura sen sijaan nukkua tuhisi kaukana tämän maailman murheista. Käsittelin sentään aika monta sähköpostiani. Vaan äh, ei siis tullut ylimääräistä unta tänään.

Iltapäivällä olimme muuttotalkoissa pienen hetken. Muuttaja oli nainen jolla ei ole puolisoa mutta lapsia kylläkin neljä. Ei käsitä miten semmoinen voi selvitä, itsellä oli työtä jo yhdessä ja nyt kahdessa. Talkoissa oli sitäpaitsi yksi joka kertoi lukevansa tätä blogia. Vaimon lisäksi lukijoita on siis ainakin yksi muu.

Sain melkein Ollin nukahtamaan syliin illalla, mutta sitten isä soitti ja onneton menin ottamaan puhelimen ja yrittämään pomppimista samalla kun pidin luuria korvalla. Pieleen meni nukutus. Puhelimille pitäisi muutenkin laittaa joku haittavero. Tai sitten hankkia itselleen toinen puhelinnumero, joku 0700-alkuinen. Sitä pitäisi aina auki, mutta normaalinumeroa vain joskus kun Olli nukkuu enkä tee mitään tähdellistä. Että "tähän numeroon soitto maksaa viisi euroa minuutilta, haluatko varmasti yhdistää?"... se voisi toimiakin.

16. päivä

Uusi hankinta, kantoreppu. Mallia Ergo ja sen uudempaa plaatua, mikä täten muille vanhemmille tiedoksi kerrottakoon. Tuntuu toimivan, kiipesin sen kanssa äsken Kalevankankaalle. Olisi syytä kiipeillä enemmänkin, koska inha vaaka väittää elopainokseni yli 80 kiloa. Ehkä tulee ulkoiltua, vehje ainakin tuntuu siltä että kanto on helppoa ja voin jopa oppia pukemaan sen itse.

Kävelyn jälkeen Olli makasi tyytyväisenä lattialla jonkin aikaa. Se ei nykyään ole tavatonta sinänsä, mutta näin iltaisin on. Liekö sillä raitisilmamyrkytys? Paitsi ettei se nyt vielä voi nörtti olla, kait(?)

Samalla reissulla hankittiin minulle housuja. Onnetonta, vain kahdet löytyivät. Olisin ostanut taas kuudet samanlaiset, ettei tarvitse jatkuvasti ravata vaatekaupassa. Täytyisi hakea lisää nyt kun on sovittanut hyvän mallin.

Laura taas osti Eerikalle, joka palasi leiriltä, barbin. Kuulemma ei olisi ostanut jos Ollin sijaan olisi syntynyt tyttö, ettei saa huonoja ihannekuvia. Seitsemänvuotiaalle voi jo ostaa. Tiedä sitten, voisi ajatella että Jori 80 kg plus kuudet mustat housut antaa kuvan siitä että kaikki aikuiset eivät ole langanlaihoja eivätkä käytä koko päivää pukeutumiseen.

Lopuksi ikävä uutinen blogiani suunnattomasti rakastavalle laajalle yleisölle. Ajattelin ensi vuonna, kun tämä blogi loppunee joskus ennen joulua, tehdä lapsuusmuisto päivässä -blogin. Siinä olisi esim. tällaisia: "Joskus n. 13-15 -vuotiaana samanikäinen kaverini Petri oli kylässä. Äiti keitti kahvia ja huusi 'Jori ja Petri! Tulkaa kahville, ja ottakaa pojat pullaa kanssa. Ne paloivat pohjaan, niitä ei voi antaa ihmisille, Jori ja Jorin kaverit saavat syödä ne." Laura sanoi että ei käy, paitsi jos blogi on salasanan takana ja hän ainoa joka tietää salasanan...

17. päivä, maanantai

Työpäivä taas. Onneksi Lauran käsi oli parempi, ja pääsi töihin.

Illalla tuo lapsi taas kitisi, aamulla ei niinkään. Kävin uuden kantorepun kanssa tunnin kävelyllä, ja siitä tuo jäi suoraan nukkuvana kehtoon. Tämä tosin tapahtui vasta kymmenen jälkeen, joten siitä ei välttämättä pidä kehua juuri kantoreppua.

Taivas on tähän aikaan vuodesta kaunis. Tuleepa sitäkin katseltua, kun parvekkeella nukuttaa lasta. Siinä kuuden kieppeillä taivas näyttää melkein koko spektrin punaisesta tummansiniseen.

Aikakirjoihin merkittäköön, että Olli oppi ilmeisesti tänään mitä on vitutus. Makasi kaarihärvelissä ja halusi suuhun yhden siinä olevista leluista. Ei tietysti onnistunut, kaari joustaa mutta ei niin paljoa. Aika pitkään se sitä halusi ja hamusi, kunnes lopulta tuli itkunsekainen huuto. Meillä isommilla pojilla vastaava reaktio on muunnellumpi, mutta laadullisesti kait samaa lajia...

18. päivä

Kakka! Jee! Olli oli kakkaamatta kai kymmenkunta päivää, alkoi jo huolestuttaa. Kaiken lisäksi kakka meni siististi pottaan. Eihän vauvaa tietysti potalla voi istuttaa vielä, mutta voi pitää kiinni potan päällä ja sanoa että piss-piss-pisssss. Toimii yllättävän hyvin, näin on Laura tehnyt jo kai kuukauden verran. Tänään sitten oli potta käsillä ja sattui näkemään kun kakka lähti tulemaan.

Muutoin tänään ei erikoisempia tapahtunutkaan, paitsi että tenava on nyt sitten vakuutettu. Pääsee yksityiselle lääkärille jos on tarpeen. Taikka ei se koskaan Suomessa tarpeen ole, mutta kivaa kylläkin kun jonotusta on vähemmän. Sitäpaitsi lääkekulut eivät yllätä kun vakuutus kattaa ne.

19. päivä

Eerika poissa, ja oli tarkoitus mennä heti aamusta reippaana töihin. Just, heräsin kymmenen jälkeen. Sitten piti vielä katsoa Ollia kun Laura oli fysioterapeutilla. Huomenna parempi yritys. Sitäpaitsi nyt voin tehdä jotain hommia kotoa käsin.

Olli on ollut tänään ihan hiljaa. Mikähän lie sillä? Epäilyttävää, nyt on jo myöhä ja se on kaarihärvelissä ja hiljaa.

Siivouspäivä oli. Asunto onkin nyt hirmupaljon siistimpi kuin eilen, mikä seikka kertonee enemmän eilisestä tilanteesta kuin tästä päivästä. Mutta kulkemaan mahtuu taas.

Olli katsoi kai eilen tai sitten tänään ensimmäistä kertaa minua sellaisella vilkaisu-hymy -naamalla. Käänsi päänsä ja näki minut ja hymyili, sitten kääntyi takaisin tissille. Hauskan näköistä se.

20. päivä

Haa! Tänään heräsin puoli seitsemän. Hyvä minä.

Neuvola oli, ja lääkäri. 7.6 kilogrammaa ja 66 senttiä. Eli nyt tuo kasvaa taas pituutta. Ei lääkärissä sitten oikein muuta ollut, paitsi että ihottumaa ihmeteltiin ja Laura laitettiin maitokieltoon. Kaksi viikkoa, sillä pitäisi nähdä onko ihottuma maitoallergiasta johtuvaa. Nyt ei sitten tiedä toivooko ihottuman paranemista - jos paranee, niin Lauran pitää välttää maitoa aina imetyksen lopettamiseen saakka. Jos ei parane, niin ei tiedä missä vika on.

Nyt on raukea olo. Olin saunassa, Laura oli kokouksessa viereisessä huoneessa ja nyt Olli nukkuu parvekkeella.

21. päivä

Eilen en hermostunut siitä maitoallergiaepäilystä. Se johtui siitä, etten tajunnut asiaa. Hermostun. Ihottuman lisäksi sitä kuulemma epäillään koska kasvu on hidastunut. Se 300 g/kk onkin liian vähän. En tiennyt sitä kun en tiedä mikä sen pitäisi olla. (Eerikakin on naimakaupanpäällinen, eli ei ole ollut vauvana seurattavanani.) Ja sitten se pulauttelu voi olla merkki myös. Minä olen kuvitellut että pulauttelu on ihan normaalia, mitä se kai olisikin jos ei olisi niin runsasta.

Jos maidon poisjättäminen ei auta ihottumaan, jää seuraavaksi pois kananmuna ja sitten kotimaiset viljat. Ei hyvä. Toisaalta eilisen pikatarkistuksen perusteella maitoa, ainakin maitojauhetta, on kaikenlaisissa ruuissa. Hankalaa, esimerkiksi tavallinen syöminen jossain kaupungilla pitää hoitaa niin että varmistaa ensin mitä voi syödä.

Äsken söimme linssikeittoa. Se oli hiukan pahaa, ei kovin pahasti. Lauran syömisessä on vielä sekin ongelma että ruuan pitäisi maistua hyvälle ja kaiken lisäksi olla vaihtelevaa. Itse voin kyllä syödä esim. maksapihvejä tahi kookosta. Ne maistuvat pahalle mutta paha maku on vain epämukava ympäristötekijä, vähän kuten sadepäivä tai joku muu sellainen.

Olli on nyt alkanut heräillä öisin. Ei kovin pahasti, mutta kumminkin. Pahus sitäkin.

22. päivä, aamu

Raukea, mukava olo. Yöllä Olli itki ja oksensi paljon (se ei kuulemma ole pulauttelua vaan oksentelua), meni myöhään ennenkuin sai nukuttua. Nyt heräsin sitten kymmeneltä, olen ollut Ollin kanssa ja äsken join kahvia ja heilutin vaunuja, Olli nukahti. Eerika tulee tänään takaisin. Parvekkeelta näkee miten maa on lehdistä keltainen, sumu on hälvennyt tältä aamulta jo melkein kokonaan. Tietokone hurisee, toiselta puolen huoneen kuuluu hiljainen naputus. Jotenkin tunnelmaan sopivaa, että Laura kirjoittaa hautajaispuhetta.

Syksy. Sehän nyt on, syksy.

22. päivä

Olin kävelyllä, pienessä tihkusateessa mutta sujui silti hyvin. Tai ainakaan vauva ei paleltunut. Laura huomautti että vielä vähän aikaa sitten hirvitti lähteä Ollin kanssa kaksin. Nyt olen huomannut, että liinassa tai repussa lapsi kertakaikkiaan on hiljaa ja yleensä nukkuu, vaikka sitten olisi pissat housuissa ja vatsa tyhjä. Ainakin tunnin kestää vaikutus, tai likemmäs kaksi.

Pulauttaa, eikunsiis, oksentaa. Joka syötön jälkeen. Tiedä sitten, voi olla se maitoallergia mutta ainakaan pulauttelu ja ihottuma ei nyt ole vähentynyt. Tänään käytiin kaupassa ja ostettiin soijamaitoa, soijajugurttia, kauramaitoa jne. Soijamaitoa maistoin ensimmäisen kerran elämässäni. Ei pahaa ja maidon funktion se ajaa - maitoa ei kyllä maultaan muistuta, vain ulkonäöltään. Hintavia tahtovat olla nuo korvaavat tuotteet.

Olli nousee istumaan. Ei selinmakuulta toki, mutta äsken nousi sylissä puolimakuulta ja oli pitkään istuallaan ja tavoitteli lelua. Ensimmäistä kertaa näin keskittyneesti, luulen.

Kello on 22:53. Mitenkähän lienee yö - voipi olla että on taas kello 12 kun nukahtaa ja kello 01 kun herää ensimmäisen kerran. Huonolla onnella herää 00:30.

23. päivä

Nukuin viime yön lattialla, alasti, ilman peittoa ja pelkän maton päällä. Nukahdin kun lepäsin vähän jotain odotellessa, ja Lauran mukaan olen nukkunut vaikka vauva huusi kuin palosireeni. Äh, Lauran pitäisi potkia minut ylös että voisin pomputtaa Ollia. Laura ei sitten vissiin nukkunut. Ei silti, jokunen vuosi sitten kysyin Lauralta ensin että koska tuo nukahti, ja kun vastaus oli että puoli viideltä ja aamulla oltiin jossain, kysyin että miten voi jaksaa. Vastaus: "Mä oon äiti".

Olli on sitten neljä kuukautta ja yhden päivän. Enpä huomannut että tämäkin merkkipäivä meni. Ei kyllä yhtään siltä tunnu että tässä on jo niin pitkään ollut.

24. päivä, maanantai

Ängh! Kismet! Annoin sellaisen Lauralle ja Laura söi. Siinä on maitoa.

Huoo-oh. Yllättävän pirteä olen siihen nähden että nukahdin vasta puoli kolmen maissa. Absoluuttisella asteikolla pirteys ei ole erityisen korkea.

25. päivä

22.15 ja Olli on pirteä. Tämä vuorokausirytmi tuntuu tulleen jäädäkseen. Iho on edelleen aika paperisen tuntuista - luulisi että allergiaoire olisi jotenkin lineaarinen, ts. allergeenin vähentyessä oireilu vähenisi. Toisaalta lapsella epäillään maitoallergiaa, ei sitä todettu ole.

Tänään olin töissä aamukaksitoista. Sitä tulee kelloon uusia aikoja kun pääsee isäksi, kuten juurikin aamukaksitoista. Työpäivä jäi aika lyhyeksi. Toisaalta voi työyö taas paikata jotain. Että vaviskaa ilkiöt - verkkoa valvoo joku joka lukee lokitietoja kello kaksi yöllä. Paitsi korealaisten ilkiöiden ei tarvitse vavista, en minä kumminkaan jaksa raportoida jos Koreasta joku yrittää 1900 kertaa arvata salasanaa palvelimelle kuten eilen kävi.

26. päivä

Talvi tuli, lunta ja kaikkea. Olinkin jo melkein unohtanut tämän useinpalautuvat ilmiön kun lämmintä syksyä kesti niin pitkään. Talvi tarkoittaa että auto pitää rapsuttaa jäästä ja lumesta ja että kulkeminen on vaikeaa ja että Olli pitää pukea oikein hyvin. Tämä kaikki vie aikaa, joka tuntuu olevan kroonisesti kortilla.

Olli ei ole oksentanut tänään ja Laura kertoo ettei eilenkään. Ihottuma ei minusta toisaalta ole parantunut yhtään. Liekö se sitten maitoallergia, ehkä. Huuto on ihan entistä mallia.

Olimme tänään kirjastossa. Mietin mitä jaksaisi ja ehtisi lukea. Lainasin pari Lucku Lukea.

27. päivä, aamu

ÄÄÄÄ. Hmm, kuiva vaippa, potan päälle. Pisss-pisss-pis - hieno pissa, Olli-pojalta tuli oikein iso pissa. ÄÄÄÄÄ. Odota Olli, kohta helpottaa, äitikin tulee pian, tule tähän makoilemaan isin vatsalle. Arghs, lisää pissaa. Eiih, eihän tämä lopukaan koskaan. Miten voi olla noin iso rakko ja miten ihmeessä kuivaan sijauspatjan? Ääh, lopeta...

Nyt Olli-poika nukkua tuhisee kaikin puolin tyytyväisenä.

27. päivä

Ei semmoista oksentelua, mutta pulautuksia kumminkin. Uusi hypoteesi: maito- JA soija-allergia - saattaisi olla, pitää miettiä miten Laura on kaura- ja miten soijamaitoa juonut. Voi rähmä.

28. päivä

Torstaina oli lääkäri. Perjantaista sunnuntaihin Laura joi soijamaitoa ja Olli pulautteli. Maanantai ja tiistai kauramaito ei pulautuksia. Keskiviikko viiva perjantai soijamaitoa ja pulautuksia. Toisaalta Ollin iho on nyt parempi vaikka soijamaitoa juo äitinsä.

09:30 heräsi söi kakkasi
11:00 päikkärit
14.30 heräsi (kuivat vaipat)
14:40 söi jääkaappimaidon [Laura poissa]
16:00 maitoa, tissille pulautus, pissa pottaan
16:45 päikkärit
17:45 heräsi, kuivavaippa-pissapottaan
18:19 pissa pottaan
19:15 poika söi

Eli siis tarkkailemme päivärytmiä, tai Laura tarkkailee.

Kun tulin kotiin oli Olli ihan tyytyväisenä kaarihärvelissä. Kivaa.

29. päivä

Hetkinen. Ollihan ei huuda, paljonkaan. Puolityhjä ja puolitäysi, vai miten se menikään se pessi- vai opti-misti -testi? Jos Olli olisi ollut aiemmin hiljaa, nykyään sanoisin että se on pikkuisen alkanut huutaa; mutta nyt sanon että lapsi on poikkeuksellisesti hiljaa. Koskahan sitä oppii tähän ja pitää tätä normaalina?

Liekö syy sitten tosiaan se maito? Toivottavasti ei ainakaan ole moniallergia. Laura juuri eilen luki sivua jossa vanhemmat kertoivat kauhutarinoita lapsista jotka syövät pelkkää perunaa. Paitsi ne joilla on myös peruna-allergia.

Meillä on ollut vieras. Peikkojen Är ja Mur pikkuserkku, peikko Grrr. Grrr ei käytä kelloa kuten Är ja Mur, vaan lämpömittaria, ja kun se vähän nousee niin piikki heiluu iloisesti. Tosin oma kuumemittarimme ei vielä asiaa havaitse, mutta kiukkuilu kertoo että lienee kuume ja flunssa tulossa viimeistäänkin maanantaina.

30. päivä

Kaverit kävivät. Tarttis niitäkin useammin nähdä, vaan kun ei muka ehdi. Olli oli koko sen ajan kiltisti, hieman väärän kuvan taisivat saada. Vaan toisaalta yleensäkin Olli on aamut paljon parempi ja illat ovat hankalia.

Äsken olin pitkällä kävelyllä Eerikan kanssa, Olli oli kantorepussa. Sitten Eerika kyllä väsähtikin aivan täysin, arvaan että se kuume on tulossa.

Ihottuma taas paha, pulautellut on vähän. Ei oikein tiedä mikä on vika edelleenkään. Allergia jollekin mitä emme tajua, jollekin joka esiintyy yleensä yhdessä maidon kanssa mutta ei aina?

Nyt loppuu kuu, ja loppumisista puheenollen niin loppuu aikanaan tämä blogikin, ehkä joulun alla. Mistä seurasi hauska aatos: liekö joku jonka laskettu aika olisi tammi- tai helmikuussa ja tahtoisi jatkaa tätä kuin ketjua?

31. päivä, aamu

Kuu ei lopu. Öh, lokakuussa on 31 päivää. Tyhmä minä.

Olli piti likimain puoli yötä hereillä. Ääh ja puuh. Kitisi ja vinkui, ihan kuin päivärytmi olisi täysin sekaisin ja yöllä olisi virkeä vaihe. Nyt täytyy varmaankin mennä töihin, Olli nukkunee useamman tunnin putkeen.

31. päivä

Kränäinen poika. Oli liinassakin välillä, nyt nukahti parvekkeelle vaunuihin. Lauran mukaan kitissyt koko päivän.

Väsy. Minulla oli jokin juttu joka piti blogata, mutta unohdin. Eikun joo. Laura sanoo että poika pitää kädestä kiinni kun imee, se on kuulemma merkki jostain kehityksestä.