Olen aina rakastanut tarinoita. Sellaisia, joita kerrotaan hiljaisina iltoina, myrskyisinä öinä ja auringon karkeassa valossa. Minä en tiedä, ovatko nämä pienet hetket jonkun elämästä, pienet palaset jonkun sisimmästä tarinoita. Voi olla, että ne ovat vain sekunteja, tilanteita ja monologeja. Mutta ne ovat nyt tässä.
Ensimmäiset tarinat ovat odottaneet vuosia. Uusia tarinoita syntyy koko ajan, joka puolella. Ne ilmestyvät tänne pikkuhiljaa. Sitten kun ne ovat valmiita. Sitten kun minä olen valmis niiden syntyyn.
On olemassa joitain, joiden takia tarinakirja syntyi:
- Kiitos niille, joita olen rakastanut ja niille, jotka katkoitte siipiäni. Rakkaus on tehnyt minusta vahvan, siipien katkominen sitkeän.
- Kiitos niille rakkaille ystävilleni, jotka olette taputelleet päätä ja olleet olemassa.
- Kiitos kaikille niille, joilta olen saanut ja tulen saamaan palautetta, kiitoksia ja murinoita. Teidän olemassaolonne jossain siellä on tärkeä syy kertoa tarina.