Minä se olen ruikuttanut naissankarien perään. Olen kaivannut monien sisarten
lailla vahvoja naisesikuvia: naisen malleja, joissa on poweria ja femuenergiaa. Ok, onhan olemassa vaikkapa elokuva Bound, jossa kaksi naista pelmuttaa mafian mennen tullen. Toisesta päästä löytyy elokuva Antonian maailma, jossa pehmeys ja inhimillisyys hohkaa kuin auringonsäteet talvihangelta. Ehkä erityisesti näiden jälkeen kaipuuni naissankarien perään paheni. Ei niitä ole liikaa ollut
eikä niiden tulvaan varmasti huku vielä ensi vuonnakaan.
Mutta sitten joku räjäytti pankin: XENA! Voi ihmiset, katsokaapa joskus joutessanne keskiviikkoiltana yhdentoista aikaan kolmosta. Siellä on soturiprinsessa
ja hänen muusansa. Eikä Xena ole mikään Pamela Anderson nahkakorsetissa vaan
180-senttinen amatsoni, luja ja vahva taistelijanainen. En voi sille mitään,
että hihkun ääneen, kun Xena kaataa volttipotkuilla pahiksia tai täräyttää
nyrkillä navakasti tunkeilevia heppuja. En jätä enää yhtään jaksoa väliin.
Joku voi kritisoida, että Xena on naurettava ja täysin epärealistinen satu.
Siihen voisi sanoa, että onkos Tähtien sota tai Babylon 5 sen realistisempaa.
Xena on toimintapitoista viihdettä, jossa on Naissankari. Todellinen sellainen. Useimmat mukanaissankarit kun ovat lässähtäneet jossain vaiheessa kuitenkin
miehen käsivarressa riippuviksi nyyhkäleiksi. Xena sen sijaan pitää pintansa,
vaikka on sillä muutamia lämpimiä suhteita syntynyt miehiinkin. Semmoista
sattuu, vai mitä?:-)
Ajattelin videoida pari kasettia täyteen Xenaa. Sitten joskus, kun minulla
on tytär/tyttäriä, kaivan videokasetin naftaliinista ja häädän äijät ulos
talosta. Näytän tyttärelle/-rille, miten minun nuoruudessa(?) naiseus sai
komeat raamit. Teen Xenasta "meidän tyttöjen jutun". Vaikka koko homma
on vasta pelkkä ajatus, pidän siitä mahdottomasti.
Jos joku haluaa perehtyä Xenaan paremmin, WWW ylpeänä esittää:
XENA .
Copyright M.Hapuli 1997