Luin erään blogimerkinnän, jossa oli viitattu antifeminismiä käsittelevään kolumniin. Alkoi heti sattua päähän. Ennakkoluuloisuuteni purin tällaiseen asuun: "Mä en jaksa noita tietynlaisia juttuja, en vaikka miten tulisesti muuten tappelenkin oikeudenmukaisuuden ja reiluuden puolesta." Sitten päätin olla reilu (jos sen puolesta taistelen) ja lukea alkuperäisen ja viitatun kirjoituksen. Ei se ollutkaan väsyttävä nirinä ja ulina siitä, miten miehet pitäisi ampua. Se oli helvetin asiallinen puheenvuoro antifeministeistä ja antifeminismistä. Miespuolisia antifeministejä olen täällä netissä vuosikaudet kutsunut nimellä "naiskatkerat nettipojat" ja "naisvihaiset parkumatit". Naispuoliset antifeministit ovat niin surullisia tapauksia, että ei jaksa edes nimitellä.
Mutta takaisin artikkeliin. Kirjoittaja ei todellakaan vihannut kaikkia heteromiehiä, hän vain totesi, että keskittää oman aikansa muiden ongelmiin ja valkoiset hetskumiehet saavat hoitaa omat asiansa. Kirjoittaja ei rienannut kaikkia valkoisia heteromiehiä, hän rienasi juuri niitä rasittavuuteen asti kämättäviä parkumatteja, joiden mielestä heidän tulisi saada valtiolta korvauksia, koska he eivät saa tarpeeksi mallipildeä ja palvontaa. Jos mies kutsuu itseään "todellisen tasa-arvon kannattajaksi", hän on mitä suurimmalla todennäköisyydellä nk. antifeministi, joka pukee naisvihamielisyytensä ja sovinistisuutensa muka-tasa-arvoisuuden burkhaan.
Nyt kannattaa lukea se blogimerkintä, jonka kautta Akuliinan kolumni löytyi: Vistin kirjoitus. Nyt haluan yleistää: 80% tapauksissa, joissa mies lukee naisen kirjoittaman tekstin feminismiin liittyvistä aiheista, mies provosoituu ja defensoituu ja ymmärtää yleensä tekstin lähtökohtaisesti syyllistävänä ja ilkeänä. En tiedä, miksi niin käy. Niin vain käy. Minulla on asiasta kokemusta jo nettitekstieni kautta:)
Vistikin oli lukenut Saarikosken kolumnin ja aloittaa oman vastineensa muhkeasti "Tätä sanaa [antifeministi] en ole ennen kuullutkaan, mutta sen kerrotaan tarkoittavan samaa kuin valkoinen heteromies." eli lähtökohtaisesti esitti väittämän, joka on oman luetun ymmärtämiseni perusteella väärä. Saarikoski EI todellakaan sano, että jokainen valkoinen hetsku olisi antifeministi. Saarikoski rienaa antifeministejä, joista äänekkäimmät ovat useimmiten valkoisia heteromiehiä. Hänhän rienasi samalla antifeminismistä pauhannutta fanaatikkonaista, jos ette sattuneet huomaamaan.
Saarikosken kolumni oli pirun asiallinen - on sääli, jos niin älykäs puheenvuoro tahdotaan tahallaan ymmärtää väärin ja lukea nurinkurisesti muuksi kuin mitä tekstissä sanotaan. Asiallisia puheenvuoroja kun ei tällä kentällä usein näe. Feminismistä tai antisellaisesta.
On olemassa myös antifeministinaisia, joista äänekkäimmät tietämäni ovat valkoisia heteronaisia. He ovat yleensä suulaita, "räväköitä mimmejä" ja he irtisanoutuvat feministeistä perinjuurisesti. Heistä femmarit ovat naisten maineen pilaavia pillittäjiä. He suuttuvat, jos puhutaan raiskauksista tai parisuhdeväkivallasta sukupuolierityisenä väkivallan lajina, koska suurin osa miehistä ei raiskaa eikä hakkaa. He ivaavat heikkoja naisia, jotka eivät uskalla lähteä väkivaltasuhteesta. He jopa sanovat, että on sitten ihan naisen oma vika, että saa turpaansa. He julistavat muille naisille ikään kuin jalustalta, että "te ootte henkisesti väkivaltasii manipuloijia ja naisten harjoittama väkivalta on lisääntyny joten kattokaa peiliin vaan!", yleensä seuraavassa lauseessa, kun ovat tuominneet miesten väkivaltaisuudesta puhumisen. He yleistävät raskaasti puhuessaan "femakoista" ja tuomitsevat yleistämisen, mitä miehiin ja naisiin tulee.
Aina kun kuulen antifeministinaisen puhuvan, tekisi mieli sähähtää: "Ne ivaamasi femmarit ja naisasiapellet ovat tapelleet naisten (sinunkin!) oikeuksien puolesta vuosisatoja, jopa henkensä uhalla, ja sen takia sinä saat käydä töissä, sinulla on oma pankkitili, sinä saat periä vanhempasi, sinä voit elää taloudellisesti itsenäistä elämää ja jättää miehesi, jos mies osoittautuu kusipääksi. Ja sinä helvetin nauta ivaat heitä, kategorisesti halveksit sitä taustaa, minkä pohjalta voit uhota ja olla kova gimma. Et voisi olla sinä etkä sinun mieltäsi saamatta turpaasi tai menettämättä henkeäsi ilman heidän panostaan. Sopisi olla kiitollinen heillekin, ihan vain vaihteen vuoksi."
On aina surullista, kun kohtaa antifeministimiehen: hänellä ei ole välttämättä ihan kauhean helppo elämä tässä aikakaudessa. Mutta aina jostain löytyy nainen, joka uskoo rakkautensa parantavan parkumatin haavat:) Sääli, ettei antifeministimies osaa olla siihenkään tyytyväinen - vielä pitäisi huippumallien levittäytyä hänen eteensä ja kaikkien naisten tulisi palvoa häntä. Tulee mieleen Raakaa Lihaa -sarjakuvan Bug Eye Earl, joka toivoi jumalalta, että kaikille muille miehille tulisi mätäpaisetauti kasvoihin ja hänelle ei ja sitten hän saisi kaikki naiset.
On vielä surullisempaa, kun kohtaa antifeministinaisen. Ei kukaan sisarolentojaan polje varpaille ilman syytä ja taustaa - antifemmarilla on varmastikin syynsä, miksi hänen pitää mielistellä miehiä ja halveksua naisia. Heidän kohdallaan vain toivon kovasti, ettei heille koskaan kävisi kuten joillekin naisille joskus käy: saattaapi oma mies osoittautua epäluotettavaksi. Antifemmarilla ei välttämättä ole kovin empaattisia kavereita (koska naisethan nyt on vähän pöh) ja muutenkin elämä voi osoittautua ikävän ankaraksi, jos on rakentanut koko maailmansa miehen varaan. Siksi he kai niin suuresti korostavatkin omaa räväkkyyttään, itsenäisyyttään ja riippumattomuuttaan - ja eroaan niihin "naisiin" ja "femmareihin". Eroa voi olla vaikea kuroa kiinni siinä vaiheessa, kun sisarten tukea sitten kipeästi tarvitsisi.
Kupla tasa-arvosta
Se on totta, että näistä aiheista ei juuri asiallista keskustelua näe tai kuule. Jos puhutaan naisten lasten takia kotiinjäännin vaikutuksista eläkkeeseen, siellä on välittömästi yksi vinkumassa miten miehetkin käyvät armeijan. Jos puhutaan miesten isyyden toteutumisen problematiikasta avioeron yhteydessä, siellä on aina joku känisemässä äidin vaistoista. Homma menee säleiksi, mistään asiasta ei voi puhua ja homma paisuu riidaksi, ajautuu sivuraiteille ja barrikadeja pystytellään. Vuorovaikutteiseen ongelmien käsittelyyn ei vain pystytä kummassakaan leirissä.
Mutta se, joka väittää tasa-arvon toteutuneen tai "menneen liiankin pitkälle" on minun vokabulaarissani aina mölli, törppö ja puusilmäinen debiili.
Edelleen pariskunnan yhteinen lastenhankinta kaatuu naisen työnantajan maksettavaksi. Edelleen hoitovapaa ja äitiysaika nähdään lomana, josta ei makseta eikä eläke kerry. Yhä sanomalehdestä saa lukea lausuntoja, joiden mukaan naisten tulisi pysyä kotona, synnyttää ja hoitaa vanhukset. Edelleen isät joutuvat tappelemaan oikeuksistaan nähdä lapsiaan. Edelleen naisministeri toteaa erotessaan, että "minulla ei ole vaimoa kuten Kataisella". Tutkimusten mukaan muuten miesjohtajilla on usein suurperhe, naisjohtajilla on lapsia vähän tai ei laisinkaan. Miesjohtajilla on vaimo, naisjohtajilla ei, sillä mies ei kotiin jää eikä tahdo huoltaa perhettä ja puolisoa.
Minäkin menneinä aikoina vitsailin ostavani Venäjältä itselleni Tatjanan, joka huolehtisi kodistani, kun itse jouduin tekemään paljon töitä. Köyhyyttään ja asunnottomuuttaan valittavalle opiskelijapojalle tarjosin asunnostani huonetta alivuokralle: ei tarvitse maksaa penniäkään vuokraa, kunhan pyykkää, tiskaa, siivoaa ja käy kaupassa. Opiskelijapoika sanoi välittömästi EI. Mietti vielä asiaa ja sanoi kauhistuneena "ei saatana!". Se kertoo tietystä miehiin kasvatetusta asenteesta enemmän kuin mikään (paitsi E eva Kilven runo, jossa mies tarjoaa naiselle kymppitonnia pildestä, ja nainen lupaa antaa ilmaiseksi jos mies tiskaa ja siivoaa - ja mies kävelee masentuneena pois).
Ja onhan minullakin sukupuolierityisiä rajoitteita. Menin viime viikolla sanattomaksi Stockmannilla, kun huomasin takanani jonossa seisseellä miehellä olevan yllään minkkiturkki. Siis eihän MIES voi MINKKITURKKIA käyttää!:) Tunnen vastenmielisyyttä, kun nuoret nätit tytöt istuvat mälsäpaskatylsä-ilme naamallaan ja jauhavat v-sanaa kuin purkkaa. En voi sietää miesten räkimistä ja syljeskelyä, en voi sietää akkalaumojen meluisaa kaakatusta, en ymmärrä naisten pyhäastiasto-kevätverho-puhviverho-viettiä, en ymmärrä sukupuolivammaansa esilletuovia miehiä, et cetera.
Enkä yhtään sano, etteikö nyt asiat olisi paremmin kuin 100 vuotta sitten. Naisilla on suht' ihmisarvoinen asema ja länkyti lää. Ei se silti tarkoita, että kaikki on täydellistä ja lapaset voi laittaa naulaan. Samat saakelin tappelut pitää edelleen käydä (lopettaa tytöttely, taputtelu ja kahvinkeittovaateet työpaikalla alkuunsa, pitää todistaa olevansa hyvä jätkä jne.) ja samat tappelut ovat yhä vailla ratkaisua (kuka tekee kotityöt, kuka maksaa äitiysajan kustannukset, kuka saa lapset erossa, onko uranainen huono äiti ja miksi uramies on riittävä isä, jne. jne.)
Ongelmansa on siinäkin, kun tätä keskustelua käyvät Fiksut Ihmiset: fiksuille miehille on itsestäänselvää olla hyviä isiä ja puolisoita, he luontaisesti hoitavat kotia, lapsia ja kantavat vastuunsa. Fiksuille naisille se on ihan yhtä luontaista. He ovat reiluja suhteessaan ja perheessään toisiaan kohtaan. He jakavat hommat oikeudenmukaisesti ja toinen on aina valmis jeesaamaan, kun toinen ei pysty eikä kykene. Fiksu mies hoitaa uraa, vaimo on kotona pienen lapsen kanssa - parin vuoden päästä vaimo luo omaa uraansa, fiksu mies siirtyy kotiin ja pärjää yksinhuoltajana mainiosti vaimon työmatkojen ajan. Nämä fiksut ihmiset usein tuntevat muita fiksuja ihmisiä ja syntyy harha, että näinhän asiat ovat muuallakin. Siinäpä se: asiat eivät ole niin muualla. Fiksuista ihmisistä joskus tuntuu rasittavalta, että niitä samoja asioita jauhetaan, koska heille itselleen epäoikeudenmukaisuudet ja eriarvoisuudet ovat hepreaa.
Silti enemmistö väestöstä ja maailmasta taistelee rajujenkin ongelmien kanssa, jotka ovat toisinaan sukupuolispesifejä. Maailmassa, missä tyttöjä tapetaan miesten "kunnian" nimissä, missä tyttöjen sukuelimet ja seksuaalisuus silvotaan miesten mielenrauhan takia tai missä perheellinen työssäkäyvä "breadwinner" kuvittelee ansiotulojensa olevan minunomaarahaa (ja tuo taloudenhoitajananny-puoliso vaan yrittää siivestää), ei voi todellakaan sanoa tasa-arvon olevan liian pitkällä.
Edelleen olen sitä mieltä, että oikeudenmukaisuuden ja reiluuden pitää toteutua sukupuolesta riippumatta. Ja oikeastaan mistään riippumatta. Ei alaikäisen raiskauksesta saa selvitä ehdollisella siksi, että on poliisi eikä sukkia pidä parsia kömpelösormisen ihmisen vain siksi, että hän on nainen. Yrittäkää nyt edes olla oikeudenmukaisia ja reiluja toisillenne ja itsellenne. Loppu voi sujua jo paljon helpommin.
Terkut ääliöparkumateille
Hei sinä nuorukainen, joka kirjoitit anonyymina TOAS:n verkosta, olkoon nimesi sitten Aleksi, Sami tai Mikko. Kirjoitit oikein kivan sähköpostin, jossa kerroit minun olevan miesvihaaja ja tiesmitämuuta. Ettehän te nuoren sukupolven edustajat ole todella NIIN tyhmiä, että kuvittelette, etteikö IP-osoitteenne tallennu anonyymeihin paskaposteihinne? Olen aina sanonut, että kun lähettää anonyymina paskapostia, se on jo itsessään todiste siitä, että lähettäjä on selkärangaton vellihousu, josta ei tule kunnon naista tai miestä. Kutsukaa miesvihaajaksi ja olkaa eri mieltä, mutta tehkää se nyt herran ja rouvan tähden edes omalla nimellä, reippaasti ja ryhdikkäästi. Kiitos kuulemiin.