Työläisen kiljahdus
Mitä tapahtui? Äsken oli syyskuu, nyt on marraskuun loppupuolisko rukkasessa! No, tapahtui työnkuvan vaihto päätoimessani. Päätoimi on se taho, joka maksaa palkan eli ruuan, asumisen, elämisen ja tekee minusta sikäli riippumattoman, ettei minun tarvitse myydä kirjallista kehoani alle torihinnan vastenmielisille asiakkaille.
Nykyinen työni on vienyt mehut ja pitänyt kiireessä: hurjasti opeteltavaa, kasvunpaikkaa ja uuden kohtaamista. Kuvaavasti voihkaisin kotioloissa: "mä joudun nykyään käyttämään AIVOJANI, mä joudun ajattelemaan työaikana!" Palkkansa olisi ansainnut helpommallakin, mikä tuli todistettua männä vuonna, kun istuin lähinnä tyhjän panttina ja en minkään vartijana Hesarin sivustoa tylsänä tuijottaen.
Uusi työ on täynnä vipinää ja haipakkaa. Ja viihdyn niin mahdottoman hienosti! Kollegani ovat täysipäisiä ja älykkäitä asiantuntijoita, esimieheni on järeä tyyppi, työnkuvan sisällä saan käyttää kaikkea osaamistani ja tietämystäni. Vihdoinkin aikuisena ammattilaisena samankaltaisten joukossa, asiantuntijajohtajuudessa! Ei kusipäistä ja rasittavaa paskantärkeää jollotusta kaikenmaailman möllimanagerien puserruksessa. Minulla on valtaa tehdä asioita, joiden tulos on konkreettinen - ja minulla on vastuuta ja velvoitteita oikeassa suhteessa. Kolminkertainen JEI!
Kolme vuotta kolumnilla
Aika aikaansa kutakin: henkilövaihdosten takia pitkällinen kolumniputkeni taitaa katketa. Johan tässä on tullut kolme vuotta taottuakin. Tulee haikea olo kirjoittaa eräänlaista jäähyväiskolumnia.
Uutta kolumnisopimusta ei ole näkynyt: en ole enää jännä ja hurja Selibaattipäiväkirjanainen vaan novellikokoelma Tarot-tarinoiden feminiini, mikä ei ole mediamaailmassa läheskään yhtä kova juttu. Eihän täällä netissäkään synny sotaa eikä suosiota, kun ei jaksa kepittää niitä iänkaikkisia aiheita:)
Kolumnistina olin parhaimmillani hilpeänkoskettava, huonoimmillanikin luotettava ja asiallinen, deadlinet alittava kirjoittaja. Eihän kolumnointi ollut tulolähteenä muuta kuin taskuraha, mutta tärkeintä oli pysyä tilauskirjoittamisen tuntumassa. Nyt se kausi näyttäisi olevan ohi ja mietin, mitä teen vapautuneella ajalla: uutta kirjaako pitäisi pukata? Kirjoittaa ikäänkuin itselleen aina säännöllisesti sopimuksen mukaan hyvä teksti per kuukausi?
Muita marraskuisia mietteitä
Tästä piti alkaa uusi kausi, jolloin päivitän sivustoani viikottain. Juupa juu ja kuinka kävi: hyvä, että ehtii lauteille saunailtana. Kyllä tämä jouluksi tästä rauhoittuu.
Suuri yllätys on ollut se, että Facebookiin liittyminen ei tehnytkään minusta tyhjäpäistä:) vaan olen jopa jutustellut pitkästä aikaa monien kanssa. Vastustin Naamaraamattua sinkeästi, nyt jopa käväisen siellä lähes päivittäin. Eipä silti, salaa yhä naureskelen, jos jollain on muka 200 tai 500 "kaveria": katsotaan sitä kaveriutta sitten, kun tulee elämässä mutka matkaan - veikkaan että sadoista jää jäljelle prosentti, jotka ovat oikeasti läsnä elämän ohdakkeissa.
Tarot-tarinoiden kuulumiset?
Mitäs sille: myyntilukuja en tiedä ennen kesäkuun rojalteja:) Oletettavasti se myy vähemmän kuin Selibaattipäiväkirja: ensimmäinen on novellikokoelma (kirosana kustannusalalla) ja jälkimmäinen oli kohukirja (tosin pirun hyvä sellainen:)
Ilman Selibaattipäiväkirjan mediaseksiä en olisi "tienannut" mahdollisuutta Tarot-tarinoihin. Keskustelun ja kauhistelun herättäminen myy enemmän kuin tunteiden herättäminen. Minulla on ollut silmä tiukasti Tarot-tarinoiden tähtäimessä siitä saakka, kun 2005 aloin työstää esikoistani - kyllä minulla mielipidettä riittää kolmen edestä, mutta en halua lopuksi ikää profiloitua raisuksi ämmäksi tai naispuoliseksi Loka-Laitiseksi.
Rakastan hyviä tarinoita ja haluan luoda niitä parhaani mukaan itse. Siinä se, eikä siinä ole tinkivaraa eikä siihen ole ainakaan minulla enempää sanomista.
Lukulaarikko
Ajattelin tehdä tästä vakioluvun. Lukulaarikkoon listaan edes pääosan lukemistani kirjoista (niitä kymmeniä dekkareita en jaksa mainita:) ja tähditän ne seuraavasti:
- ***** = olen tulessa!
- **** = posket punottaa, lämpö läikähtelee
- *** = lämpimään päin
- ** = haaleaksi jätti
- * = jäistä näkkäriä
- @ = kurapaskaa
Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä ****
No ainahan Auster on ihanaa. Tämä oli siitä muistelmapäästä parhaita.
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo ***
Kohuttu ja kehuttu, minusta ihan luettavissa. Joka kerran, kun latinoverinen
mies tarttuu kynään, teksti on vain liian fallistista ja äitelödramaattista
(verta, kuolemaa, rakkautta ja kuolleen rakkaan luita vaalitaan kryptassa
jada jada). Ei kirjallisuuden tarvitse olla faktista, mutta joku raja
fiktiollakin.
Torgrim Eggen: Sisustaja ****
Kerrassaan riemastuttava, norjalainen "amerikan psyko" mutta parempi,
sarkastisempi ja vouhkaamattomampi. Hieno psykotrippi sen ohella, että oppii
muotoilusta ja designista aika lailla!
Johanna Sinisalo: Lasisilmä **** sekä Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita ***
Koko luomiskauden novellikokoelman ongelma on juuri se, että taso on
epätasainen. Kaksi helmeä löysin silti: Baby Doll (se palkittu) ja
Grande Randonnée. Romaani Lasisilmä oli huikea veto: kässärin
muotoon tehty trilleri tv-sarjan käsikirjoitusryhmän dynamiikasta. Lisää
Sinisaloa!
Christian Jungersen: Poikkeus säännöstä ***
Ehkä olisi neljännenkin tähden ansainnut. Psykotrilleri työporukasta, ja
tekstin myötä alkaa yhtäkkiä huomata vaihtavansa puolta: työpaikkakiusaamisen
rakenteita seurataan monesta näkökulmasta. Sopisi koulutusmateriaaliksi
työpaikkakiusaamista käsitteleviin seminaareihin. Vaikkakin joskus
työpaikkakiusaamisesta ja - hyvinvoinnista voi puhua se henkilö, joka
on ollut työpaikan pahin kiusaaja.
Jos joku ihmettelee, miksi kaikille annettiin noin paljon tähtiä, se johtuu siitä, että luen vain hyviä kirjoja:-) Hyvää marraskuuta, sytyttäkää kynttilöitä ja lukekaa paljon!