Osa 5: Viime vuoden tilinpäätös

Kirjailija katosi

Minun piti kirjoittaa. Paljon, monta kertaa ja aiemmin. Tosielämän tapahtumat veivät mukanaan ja yhtäkkiä huomasin tämän jääneen täysin heitteille. Joka viikko lupasin itselleni, että huomenna. Ja niin edespäin, kyllähän te tiedätte. Ja kun hammaslääkäriin ei mene ajallaan, sinne on aina vain vaikeampi varata aikaa:)

Niinpä julkaisen vanhat jorinat tässä. Jotta pääsen uusiin asioihin.

Rahapula katosi

Toukokuussa 2010 pukkasi hynää. Ensinnäkin sain Tampereen Kaupungin Luovan Työn palkinnon. Kovassa seurassa olen:)

Se, mikä minua kummastutti, oli Aamulehden täydellinen vaikeneminen Tampereen Kaupungin luovuttamasta 170 000 eurosta Raatihuoneella. Aamulehden kulttuuriuutisten kynnyksen oli a.o ajankohtana ylittänyt näyttelijä Pirkko Hämäläisen lesbous, ei tällainen typerä tieteen ja taiteen apurahajako ja palkintojuhla. Onneksi sentään Pirkanmaan Sanomat halusi mainita asiasta.

Seuraavana päivänä Luovan kirjallisen työn palkintotiedosta sain kirjeen, että sain vielä apurahankin. Hitto! Onneksi tuon apurahan voi käyttää vielä ensikin vuonna, sillä suunniteltu kolmannen teoksen kirjoitusprojekti siirtyy hieman. Siitä enemmän kohtapuoliin.

Henki ja elämä katosi

Muistatteko tuon ainutlaatuisen ja boheemin lämpimän kirjallisuustapahtuman "Henki ja Elämä" Tampereen Siperiassa? Se oli keskustassa, sinne oli helppo tulla ja siellä oli kiva piipahdella useaan otteeseen. Ravintolat ja kahvilat olivat lähellä. Tungosta piisasi, mutta keskusta sai sykettä ja tapahtuma oli jotenkin äärimmäisen hyvä esimerkki urbaanista kulttuurista - siitä, joka tulee sinne, missä ihmiset ovat.

Sitten joku rupesi ahneeksi. Henki ja elämä nuijittiin rahapussilla maahan ja päätettiin järjestää Tampereen Kirjamessut. Niiden paikaksi valittiin messuhalli, joka on sekä hevonperseenkuusessa että ankeassa miljöössä. Hallissa vaeltaa ihminen keskellä autiutta, myyjät ovat kypsiä ja ostajia ei kiinnosta. Fiilis on tunkkainen eikä ilosta tietoakaan. Kirjailijaparat yrittävät länkyttää jotain kivaa kalseassa messueteisessä mikrofoneihin, messukansa vaeltaa paperikassit kädessä tympääntyneinä ohi. Messuhallissa on kaksi superkallista kahvilaa, josta saa kympillä tunnin jonotuksen jälkeen etovan sämpylän ja purkkimehun. Ruokaa ei saa (ellei niitä kallita eineslihiksiä lasketa) joten nälkä tekee ihmisistä kiukkuisia, kärsimättömiä ja lakastuneita. Saakelin hienosti mietitty tämä konsepti!

Vieläkään ei myönnetä, että Hengen ja elämän vieminen oli rikos - korjattiin jotain, joka toimi mainiosti.

Author -> attention whore

WSOY tuotteistaa kirjailijoita. Eijkens tosin puhuu siirtymästä "kammiosta julkisuuteen" kun hän tarkoittaa, että ihan suopeasti julkisuuteen suhtautuneiden ja mielellään haastatteluihin menneiden kirjailijoiden tulisi ruveta huomiohuoraamaan, kehittämään seiskalehti-imagoa ja elämään mediatrendikkäästi. Kirjailijan tulee olla tuote, jolla on ulkonäkö, jännää sanottavaa ja joka "repäisee" ja on "värikäs". Osallistuminen BB:iin, turpaanvetoparisuhde tai pornokuvat ovat suotavia. Tai sitten pitää olla tosiälykkö, jos ei aio vilauttaa tissiä, tussua tai skandaalijutskaa.

Minua pyydettiin Selibaattipäiväkirjan aikoihin Big Brotherin keskusteluohjelmaan vieraaksi. Kiitos vain juu, mutta valitettavasti minulla on joku raja: ei Aller-julkaisuja eikä näitä seinähulluja ulkokirjallisia kattokaamua-yhteyksiä. Olen kirjailija, minä olen tekijä työni takana, haluan tottamooses kirjojeni myyvän ja haluan kirjoittaa lisää, mutta ehdottomasti mielenkiintoisinta koko paketissa pitäisi olla se teksti, jota tuotan. Minä olen tylsä, tavis ja tarinaduunari, mutta tekstini ovat toivottavasti ylevämpiä, pystyvämpiä ja mieleenpainuvampia. En tajua, miksi ketään kiinnostaisi minun pyykkipäiväni tai hammastahnani, enkä tajua, että sellaista kustantamo minulta odottaisi (...laihdutapa 10 kiloa, ala pukeutua gootisti, vilauta decolte-aluetta, heitä räväkkää mielipidettä, oo vaikka S/M tai bi, tai jotain, hanki julkkurokkaripano, adoptoi vaikka kakara tai lähde maailmanympärysmatkalle bikineissä hei...)

Vuoteen 2011

Ensi jaksossa pääsemme tämän vuoden touhuihin.