Huppistakeikkaa
No, kun kirjoittaa kirjan, jossa on luku vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja on ollut 25 vuotta julkisesti vapaaehtoisen lapsettomuuden mannekiini, tottakai elämä heittää ironisen vitsipallon otsaan ja niinpä minä totesin vuonna 2010 olevani vakaasti raskaana. Universumia kauniimpi lapsi syntyi syksyllä, kasvaa hienosti ja perhekunta on onnellinen, kiitos kysymästä.
Älkää nähkö vaivaa kirjoittaaksenne sähköpostia, jos ainoa asianne on haukkua takinkääntäjäksi tai uhkailla muuten vaan.
Hupaisana pidin keskustelua, joka käytiin kuulemma vapaaehtoisten lapsettomien palstalla. Keskustelun ydin oli vapaasti käännettynä kauhunsekainen toteamus "jos *Böödi* on paksuna, sittenhän noin voi käydä KELLE VAAN!!!" No eikä voi. Vapaa tahto rulaa ja ehkäisy toimii:) Minä totesin, että on parempi vaikka kääntää reilusti takkinsa kuin roikkua vanhoissa periaatteissa periaatteen vuoksi. Periaate on hyvä, jos se on vilpitön mielipide ja näkemys eikä vain tottumuksesta ylläpidetty pakko.
Kirjailijuuspuuhat
Kolmatta kirjaa piti pistää tulille viime syksynä. Yllättävästi se sitten jäi:)
Liityin jo reippaasti yli vuosi sitten Pirkkalaiskirjailijoihin mutta uskaltauduin paikan päälle vasta, kun melkein puoliksi vaadittiin.
Ja mikä yllätys minua odotti! Minulla on perustellut syyni pelätä ja inhota järjestöjä ja yhteisöjä - niissä yleensä fanaattisuus tiivistyy ja kuppikunnat rehottavat. Mutta kirjailijailtamassa olikin erittäin heterogeeninen porukka, niin kaksikymppistä ja nelikymppistä nuorta runoilijaa, eläköitynyttä akateemikkoa, eri-ikäisiä ja -sukupuolisia prosaisteja, kulttuuripersoonia ja kerrassaan monia kiehtovia, ja ennen kaikkea MUKAVIA ihmisiä. Sulassa sovussa, erilaisuuden hassussa hegemoniassa. Mahtavaa!
Kotona vitsailin, että kirjailijoilla on taatusti omia pienempiä porukoita, eräänlaisia "kuolleiden runoilijoiden salaseuroja", niistä ei vaan tiedä ellei kuulu niihin.
Seuraavalla viikolla sain kutsun yhteen sellaiseen ja olin täysin täpinöissäni. Okei, ei se ole salaseura eikä heillä ollut salaista tervehdystä, eikä kerhohuone sijainnut maan alla eikä sinne tarvittu tunnussanaa:-) Kyseessä on kirjailijoiden vertaistukiryhmä, jossa jutellaan kirjoittamisprojekteista ja "jammaillaan" verbaalisesti. On kai turhaa sanoa, että tuo verbaalinen jammailu on jotain sellaista, josta olen nähnyt vain kuolaavia päiväunia koskaan voimatta uskoa haaveen toteutuvan.
Kolmas kirja saa alkaa nyt orastaa. Mullan alla on liikettä. Ans kattoo. Nämä ovat herkkiä projekteja nämä:)
Kulttuurilaarikko
Tähditys siis seuraavasti:
- ***** = olen tulessa!
- **** = posket punottaa, lämpö läikähtelee
- *** = lämpimään päin
- ** = haaleaksi jätti
- * = jäistä näkkäriä
- @ = kurapashaa
Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin *****
Finlandian tämä olisi voittanut, jollei Sofi Oksanen olisi juuri sinä vuonna
kiilannut edelle. Mahtava romaani ja kertomus kantoi maailman ympäri.
Vakuuttavampi kuin kymmenen markkinointijamppaa yhteensä. Kerrassaan hieno
elämys.
Pentti Holappa: Muodonmuutoksia ****
Aivan loistava neljän novellin kokoelma vuodelta 1959. Yhä ajankohtainen ja
koskettava. Menneiden vuosikymmenten jaarittelevahko tyyli verotti yhden
tähden, anteeksi nipotukseni. Opus kuuluu kirjallisen ihmisen yleissivistykseen
ja olen yhä A:lle kiitollinen, että hän lahjoitti kirjan minulle.
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissa ****
Pidän Austerista. Kerronta etenee kepeästi ja sulavasti, jotain tarttuu mukaan
vaikkei jokainen kappale olekaan lastattu ahdistuneella ja neuroottisella
voihkeella ja elämäntuskalla.
Mr. Nobody
*****
Päätävaivaava, moniulotteinen, hirvittävä, upea.
Black Swan
****
"Wrestler"-elokuvan feminiini vastine fysiikan ja psyyken äärimmäisestä
rääkistä täydellisyyden ja voiton eteen. Kerrassaan loistava kuvaus pääkopan
eksymisestä hallusinaatioiden ja todellisten tapahtumien sekavaan keskiöön.
Kerrankin Oscar meni oikeaan paikkaan ja oikealle naiselle.