Poliisi etsii internetistä ihmisiä, jotka ovat menneet sanomaan Susan Kurosesta pahasti. Niissä tuhansissa sanojissa onkin etsimistä. Mielestäni Kurosen kannattaisi tehdä rikosilmoitus itsestään: kukaan muu ei ole Kurosen mainetta niin mustannut kuin Kuronen itse.
Hieman ilkeää oli nimetä hanhikorppikotka Merikukaksi. Joku voi vielä tehdä rikosilmoituksen viattoman linnun herjaamisesta.
Sitten asiaan. Ihminen alkaa keskiäkäistyä kolmenkympin tienoolla ja äkäistyminen on laadultaan pysyvää tai pahenevaa.
Kaksikymppisenä nahka oli kiinteä, mutta psyyke ei. Aika paloi kiltteilyyn ja kivailuun, kilpajuoksuun odotusten kanssa ja epävarmuudessa kahlaamiseen. Joskus tuli myös hölkättyä muiden luomien unelmien perässä hiki otsassa ja aina vain ahdisti. Keskiäkäistyminen tuo tervetulleen muutoksen - iästä riippumatta.
Keskiäkäinen nakkaa kakat sille, mitä naapurit tai bestikset ajattelevat. Hän pukee punaiset kumpparit nahkatakin kanssa, jos siltä tuntuu. Hän valitsee asuinpaikkansa, puolisonsa ja mieltymyksensä oman makunsa mukaan eikä muiden hyväksynnän toivossa. Hän kieltäytyy seuraelämästä energiaimureiden ja syyllistäjien kanssa. Hän ryhtyy kumppanille kumppaniksi eikä terapeutiksi tai holhoajaksi.
Hän ei jaksa pinnallista ja väkinäistä pakkososiaalisuutta yhdentekevien ihmisten kanssa. Hän ei teeskentele ystävyyttä eikä vastaa suoraan kysymykseen hienosti kiertäen. Hän ei koe muita kilpailijanaan vaan tietää kilpailun olevan ajanhukkaa verrattuna solidaariseen yhteistyöhön.
Hän puuttuu epäkohtiin ja ottaa tarvittaessa puolensa ("en halua ottaa tässä mitään puolia" on vellihousun kommentti - useimmiten puolen voi ottaa ja se myös otetaan, vaikka sitä ei tunnusteta). Hän ei ole jokapaikan joustaja vaan sanoo "kyllä" ja "ei" oikeista syistä.
Häntä ei pompoteta eikä tytötellä. Jos hänen pitää hakata nyrkkiä pöytään tullakseen vakavasti otetuksi - työpaikalla tai ihmissuhteessa - hän vaihtaa maisemaa. Hän ei siedä typerehtimistä ja odottaa muiltakin kuin itseltään asiallista käytöstä. Hän osaa kuitenkin valita taistelunsa eikä ala rähistä tuulimyllyille. Taistelunsa valinnut keskiäkäinen ei nyherrä nenäliinaa: hän on nostanut sotakirveen ojoon ja harppoo täyttä häkää barrikadeille.
Keskiäkäisyys tekee ihmisestä kieltämättä hankal...köh, haasteellisen, mutta myös mielenkiintoisen. Hän alkaa selkeästi tulla omaksi itsekseen. Omaksi itsekseen kasvaminen voi olla ihan kelpo ajatus elämän päämääräksi.
Tämä oli tällä erää viimeinen kolumnini Ilta-Sanomissa: kiitos lukijoille ja palautteen lähettäjille sekä pirskahtelevaa vappua ali-, keski- ja yliäkäisille ihmisille!