| kotisivulle | teoriaa ja käytäntöä | sivun alkuun |
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton V jaosto, opettaja- ja tutkijajaosto, perustettiin vuonna 1988. Liiton jaostoista se onkin kaikkein nuorin ja kaikkein pienin: varsinaisia jäseniä oli syksyllä 1997 25 ja opiskelijajäseniä noin 70.
Maailmantilanne on muuttunut kovastikin sitten V jaoston perustamisvuoden: Neuvostoliittoa ei enää ole, Berliinin muuri on kaadettu ja Suomi on EU:n jäsen. Viimeksimainittu onkin vaikuttanut ratkaisevasti kääntäjien ja tulkkien työtilanteeseen ja alan koulutukseen. Kääntäjien ja tulkkien kouluttajat ovatkin avainasemassa, mikä on havaittu kansainvälisestikin: viime vuosina käynnistetyn POSI-projektin (Practical Orientation of Study Contents in the Training of Translators and Interpreters) pyrkimyksenä on kehittää alan koulutusta Euroopassa niin, että se mahdollisimman hyvin tukisi yhteistyötä kaupan ja teollisuuden kanssa. Tässäkin kyse on teorian ja käytännön yhdistämisestä: miten koulutamme sellaisia kääntäjiä ja tulkkeja, joita kentällä tarvitaan?
Myös alan koulutustilanne on muuttunut sitten kieli-instituuttien liittämisen yliopistojen yhteyteen vuonna 1981. Opetusohjelmat ovat laajentuneet ja syventyneet, ja alan tutkimus on kehittynyt: gradujen lisäksi monet lisensiaattityöt ja väitöskirjat ovat nähneet päivänvalon. Suomessa tehtävä käännöstieteellinen tutkimus on kasainvälisestikin katsoen sangen vireää ja omaleimaista.
Mitä tehtäviä V jaostolla sitten on ja miten se käytännössä toimii? Jaoston entinen puheenjohtaja ja sihteeri apul.prof. Inkeri Vehmas-Lehto on nostanut kaksi seikkaa jaoston päätehtäviksi: 1) seurata alan tutkimuksen kehitystä (ja kehittää sitä itsekin), tiedottaa siitä jäsenistölle ja tarjota opettajille ja tutkijoille keskustelufoorumi; ja 2) pitää yhteyttä liiton ulkopuolisiin opettajiin, tutkijoihin ja yhteisöihin. V jaoston tavoitteet ja tehtävät ovat mielestäni edelleen samat. Ehkäpä kaikkein tärkein seikka on tämän keskustelun herättämisen ohella se, että kun kääntäminen ja tulkkaus on ihmisten tietoisuudessa, ala saa arvostusta. Tutkimushan jo sinänsä lisää aina alan arvostusta.
V jaostolle ominaista on se, että jäsenillä on yleensä päivätyö, joka rajoittaa matkustus- ja kokoustamismahdollisuuksia. Tästä syystä jäsenistön yhteistapaamisia on harvoin. Jaoston sihteeri Paula Saarenpää onkin kerännyt jäsenien sähköpostiosoitteet, jotta tiedotus olisi vaivattomampaa suuntaan ja toiseen. Postituslistaakin on kokeiltu.
Toinen jaoston toimintaan liittyvä seikka on se, että SKTL:ssä on useitakin sellaisia jäseniä, jotka eivät ole V jaoston jäseniä vaikka opettavatkin tai tekevät tutkimusta. Kaipaammekin näitä jäseniä myös V jaostoon vaikuttamaan. Siis jos nämä tuntomerkit sopivat sinuun, ilmoittaudu myös V jaoston jäseneksi niin saat jäsenpostin ja pysyt ajan tasalla. Sehän ei maksa mitään ylimääräistä.
V jaoston jäsenten työ - niin aktiivista kuin se onkin - näkyy kuitenkin edelleen parhaiten käytännön opetuksessa ja tutkimuksessa. Alan tutkijoiden ja opettajien pitäisikin filosofien tapaan lähteä kammioistaan ulos maailmalle kertomaan omasta ja kääntäjien työstä. Sitä ei osata arvostaa mistä ei mitään tiedetä. Tässä mielessä V jaoston tehtävä on pitkälti myös propagandistinen.
Yksi hyvä tapa näkyä ja esitellä alan tutkimusta ja niitä kysymyksiä, jotka kääntäjiä ja tulkkeja askarruttavat, on toimittaa Teoriaa ja käytäntöä -palstaa. Jaoston toimintaan kuuluvat myös jäsentapaamiset ja alaan liittyvien tapahtumien järjestäminen. Toinen keskeinen seikka on käydä julkisuudessa, TV:ssä ja sanomalehdissä, keskustelua kääntäjien ja tulkkien työstä ja sen merkityksestä yhteiskunnassa.
Jäsenet voisivat myös näkyä kertomalla omasta opetuksestaan ja tutkimuksestaan jaoston omalla palstalla. Minusta on suorastaan murheellista, etä monet hienot gradut ja jatkotutkimukset jäävät esittelemättä, vaikka palstatilaa olisi tarjolla. Vaikuttaa näet usein siltä, että teorian ja käytännön eli toisaalta opetuksen ja tutkimuksen ja toisaalta käytännön kääntämisen ja tulkkauksen välillä on edelleen juopa, mikä ei ole kenellekään eduksi. Elleivät opettajat ja tutkijat itse aina ehdi palstalle kirjoittaa, he voisivat ainakin rohkaista opiskelijoitaan niin tekemään.
Asenteisiin vaikuttaminen onkin ensiarvoisen tärkeää. Ensinnäkin alan tutkijoiden olisi syytä pohtia, miten he omasta työstään puhuvat ja kirjoittavat. Niin kuin kääntäjät joutuvat jatkuvasti miettimään tekstinsä tarkoitusta ja kohdeyleisöä, niin tutkijoidenkin pitäisi ottaa huomioon, miten he missäkin tilanteessa sanansa asettavat.
Jos esimerkiksi kirjoittajan käyttämä terminologia ei aukene muille kuin kollegoille, kirjoittajan olisi syytä mennä itseensä: sana ei vaikuta ellei sitä ymmärretä. Toisaalta asenteiden muutosta kaipaan siinäkin, että toivoisin kääntäjien ja tulkkien suhtautuvan alansa tutkijoihin kollegoina, ei vastustajina tai neuvojina. Olemme samassa veneessä: jokainen väitöskirja tuo ainakin mutkan kautta markkoja kääntäjän ja tulkin kukkaroon.
Opiskelijajäsenet ovat V jaostolle tärkeä voimavara. Vaikkei SKTL olekaan ammattiliitto, jäsenyys kannattaa. Minulle itselleni liitto on merkinnyt hyvin paljon: olen saanut niin tietoa kuin asiantuntija-apuakin; olen myös huomannut liiton aktiivisuuden ja aidon kiinnostuksen kääntäjien ja tulkkien ja ja alan opettajien ja tutkijoiden työtä kohtaan. Ehkäpä tärkein seikka onkin se, että liitolla on todellista arvovaltaa.
Ota siis yhteyttä jaoston puheenjohtajaan tai sihteeriin ja kerro ideoistasi. Kehitetään V jaoston toimintaa yhdessä.
Kääntäjä-lehden Teoriaa ja käytäntöä -palsta on ilmestynyt marraskuusta 1990 lähtien. Palstan tarkoituksena on nimensä mukaisesti julkaista kirjoituksia, joissa pohditaan kääntämistä ja tulkkausta niin teorian kuin käytännönkin näkökulmasta. Aivan perimmäisenä pyrkimyksenä on kuitenkin herättää alalla keskustelua, koska Kääntäjä-lehti on ainoa Suomessa säännöllisesti ilmestyvä alan julkaisu.
Palsta on suunnattu niin käytännön kääntäjille ja tulkeille kuin opiskelijoille, opettajille ja tutkijoillekin. Myös kirjoittajat edustavat kaikkia mainittuja ryhmiä. Palstalla onkin käsitelty toisaalta käytännön käännösprosessia ja konkreettisia käännösongelmia, toisaalta graduja ja väitöskirjoja. Palstaa on alusta asti toimittanut Riitta Oittinen, Suomen kääntäjien ja tulkkien V jaoston nykyinen puheenjohtaja.
Palstanpitäjä odottaa jatkuvasti juttuja. Kiinnostavia ovat kaikenlaiset kääntämiseen ja tulkkaukseen liittyvät esseet ja gradujen, lisensiaattitöiden ja väitöskirjojen kuvaukset. Kiinnostavia ovat myös kääntämisen ja tulkkauksen opettamiseen liittyvät ongelmat, samoin kääntäjän tai tulkin työn kuvaukset ja kääntäjän päiväkirjat.
Kääntäjä-lehti ja palsta tavoittavat monenlaisia lukijoita ympäri Suomen. Ainoana alan suomenkielisenä julkaisuna se onkin mainio forum keskustelulle. Käytä siis tilaisuutta hyväksesi ja kerro työstäsi maanlaajuisesti. Muista, että palstan tila on rajallinen. Rajaa siis juttusi noin neljään liuskaan (kakkosen riviväli) - jos kirjoituksesi on pitempi, sovi asiasta etukäteen tai toimittaja varaa oikeuden lyhentämiseen. Lähetä juttusi paperikopiona ja disketillä Kääntäjä-lehden toimitukseen FT OUTI PALOPOSKELLE, joka toimittaa palstaa tällä hetkellä. Tallenna tiedosto WP5-muodossa (sitä tukevat kaikki ohjelmat). Katso myös Ohjeita kirjoittajille.