Ajatuksia tulevaisuudentutkimuksesta (30.8.2018)


Suomessa uskottiin 1990-luvun loppupuolella yliopistojen välisiin verkostoihin. Merkittävä osa tutkijakoulutuksesta organisoitiin tieteenalojen tohtorikoulutusverkostoina ja sellaisille aloille, joilla ei itsessään ollut vahvaa asemaa missään yliopistossa, perustettiin verkostoja tukemaan niiden kehitystä. Näiden joukossa olivat muiden muassa maaseutu-, matkailu- ja tulevaisuudentutkimus. 2000-luvulla verkostot eivät enää kuulu yliopistopolitikkojen vakiosanastoon.

Yliopistoille luotu paine profiloitua nostaa väkisinkin esille kysymyksen myös tulevaisuudentutkimuksen asemasta. Onko tulevaisuudentutkimus itsenäinen tieteenala kaikkine tunnusmerkkeineen ja mekanismeineen vai geneerinen tiedonala, joka vahvistaa spesifien tieteenalojen tutkimus- ja koulutustoimintaa tulevaisuusorientoituneella käsitteistöllä ja metodologialla? Vielä 1990-luvun alkumetreillä vastausten ääripäät olivat kaukana toisistaan.

”Ääripäitä ovat edustaneet näkemys, jonka mukaan tulevaisuudentutkimus (futurologia) on täysin oma tieteenalansa omine tutkimuskohteineen, metodeineen ja tieteellisyyden kriteereineen, ja toisaalta näkemys, joka kieltää tulevaisuudentutkimuksen mahdollisuuden täydellisesti (”Koska tulevaisuutta ei ole, sitä ei voi tutkia”).” (Mannermaa 1993)

Pentti Malaska (1988) määritteli 1980-luvulla tulevaisuudentutkimuksen merkitysten antamiseksi eri tieteenalojen tuottamille tuloksille. Tulevaisuudentutkimus tulkittiin näin ”nykyisyyttä tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta monitieteisesti syntetisoivaksi metatutkimusalueeksi” (Malaska 1988, 24). Tulevaisuudentutkimuksen asema on noista ajoista muuttunut. Selkein merkki tästä on, että Turun yliopisto institutionalisoi tulevaisuudentutkimuksen oppiaineluonteen tekemällä tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta ainelaitoksen ja tulevaisuudentutkimuksesta oppiaineen. Tulevaisuuteen suuntautuvaa tutkimusta ja koulutusta on toki vähän siellä sun täällä ilman varsinaista tulevaisuusanaston käyttöä. 

Jos tulevaisuudentutkimusta haluttaisiin tietoisesti kehittää, nousee profiloinnin hengessä esille kaksi peruskysymystä: 

  • Olisiko tulevaisuudentutkimuksen kannalta paras keskittää myös koulutus kokonaisuudessaan Turun yliopistoon vai 
  • olisiko mahdollista löytää tapoja juurruttaa tulevaisuudentutkimus nykyistä vahvemmin osaksi jäsenyliopistojen toimintaa.

Kehä kietoutuu umpeen, oma tulevaisuusajatteluni palaa 1990-luvulle ja huomaan taas kerran pohtivani voisiko tulevaisuudentutkimus rakentua alaan erikoistuneen koordinaatioyksikön ja eri tavoilla tulevaisuudentutkimuksen omille erikoisaloilleen sovittaneiden jäsenyliopistojen varaan. Olisiko mahdollista yhdistää itsessään vahvat profiilit yhdeksi verkostoksi? 

Tunnustan, olen lukkiutunut kognitiivisesti ja oman polkuriippuvuuteni vanki, mutta voisihan se olla hienoa, jos jossain yliopistossa erikoistuttaisiin vaikkapa kaupunkien tai aluerakenteiden tulevaisuuteen, toisessa tulevaisuuden ruokajärjestelmiin, kolmannessa hallinnon tulevaisuuteen, neljännessä tekoälyn uhkiin ja mahdollisuuksiin, viidennessä alustatalouden liiketoimintamalleihin ja niin edelleen. Tässä esille nostetut esimerkit ovat irrallisia heittoja, rajallisen mielikuvituksen tuotteita. Toiveena joka tapauksessa on, että yliopistoihin kasvaisi kullekin tyypillinen ”tutu-profiili” ja samalla ala juurtuisi muuallekin kuin Turkuun. 

Näin syntyvä nykyistä vahvempi liitos tulevaisuudentutkimuksen ja erilaisten substanssialojen välille saattaisi vahvistaa tulevaisuudentutkimuksen uskottavuutta. Geneerisen yhdistäminen spesifiin ja päinvastoin ei koskaan ole erityisen huono idea. 


Lähteet

  • Linturi, H. & Malaska, P. & Sotarauta, M. (1998) Emerging New Media and Learning Environment for Futures Studies: The Case of the Finland Futures Academy. Futures, Vol. 30, No 7. 
  • Malaska, P. (1998) Tulevaisuudentutkimuksen metodologiasta. 7(4) 22-29
  • Mannermaa, M. (1992) Tulevaisuudentutkimus tieteellisenä tutkimusalana. Futura, 11(4) 4-19
  • Niinluoto, I. (1980) Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen ja teorianmuodostus. Otava; Keuruu.
  • Sotarauta, M. (1997) Verkostoista voimaa tulevaisuudentutkimukseen. Futura. Vol. 16 (1) 1997, 97-99. 


© Markku Sotarauta - est. 1998