Mahdollisuuksien tilat, kehityspolut ja kaupunkien kehittäminen (27.2.2018)

Rakettitiede ja kaupunkien kehittäminen

Kaupunkien taloudellisen kehityksen selittäminen ei ole rakettitiedettä. Se on selvästi vaikeampaa. Siitä ei selviä hyvällä fysiikan osaamisella, avaruustähtitieteen taidoilla tai insinööritieteiden oivalluksilla. Raketit ovat monimutkaisia ja mekaanisia kokonaisuuksia, mutta ne eivät väitä vastaan tai hae jatkuvasti uusia suuntia kerran lentoradalle päästyään. Kaupungit ovat kompleksisia ja orgaanisia kokonaisuuksia, joissa tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ja organisaatiot tekevät omia ratkaisujaan; kehitys etsii jatkuvasti suuntiaan – joissain kaupungeissa kiihtyvällä tahdilla, joissain toisissa monta astetta hitaammin. Michael Storperin (2013) mukaan kaupunkien muutoksen selittäminen on yksi yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen suurista haasteista. Tästä huolimatta kaupunkien ja alueiden kehittäminen tiivistyy usein keskusteluksi hallinnosta tai yksinkertaistetuiksi viimeisimmän kehittämismuodin mukaisiksi hokemisiksi.

Käytäntö on moneen kertaan osoittanut kaupunkien olevan menneisyytensä vankeja. Aluekehitystutkimus on osoittanut miksi näin on ja 2010-luvulla se on avaamassa näkymän siihen, miten uudet kehityspolut rakentuvat. Kaupunkien kehittämisessä tulisi analysoida huomattavasti nykyistä systemaattisemmin niitä voimia, jotka yhtäältä (a) lukitsevat kaupungit menneeseen niin kognitiivisesti, rakenteellisesti kuin poliittisestikin (Grapher 1993) ja toisaalta (b) sysäävät uusia kehityspolkuja liikkeelle. Tämä suppea tarina on hypoteesi siitä, miten sekä kaupunkien taloudellisen kehityksen analyysissä että käytännön kehittämistyössä olisi mahdollista yhdistää menneestä kumpuavat rakenteelliset ja tulevaisuuteen katsovat toimijuutta korostavat selitysmallit samaan kokonaisuuteen (ks. tarkemmin Grillitsch & Sotarauta 2018).

Kaupunki käsitetään tässä tarinassa toiminnallistaloudellisena kokonaisuutena eikä hallinnollisena yksikkönä (kunta) kuten Suomessa on tapana.

Kehityspolut

Kehityspolut tiivistetään seuraavassa esimerkinomaisesti neljään päätyyppiin (ks. esimerkiksi Lester & Sotarauta 2007; Isaksen & Trippl 2016). Uuden kehityspolun syntyessä kaupunkiin rakentuu sellaisia uusia ydinkompetensseja ja uutta teknologiaa, jotka johtavat ajan kuluessa kokonaan uuden toimialan syntyyn ja uusien markkinoiden muodostumiseen. Uudella kehityspolulla ei ole suoria liittymäkohtia kaupungissa ennestään olevaan osaamiseen ja teknologiaan. Vaikka erilaiset julkiset kehittäjätoimijat mielellään näkisivätkin uusien kehityspolkujen syntymisen omilla kulmillaan, on uuden kehityspolun syntyminen sisäsyntyisesti harvinaista. Silicon Valley on hyvä esimerkki alueesta, jossa mahdollisuuksia on paljon ja uusilla poluilla tilaa syntyä. Uuden polun synty ei perustu niinkään asiakkaiden tarpeiden tunnistamiseen ja niihin vastaamiseen kuin markkinoiden yllättämiseen ja tarpeiden luomiseen. Uuden polun synty edellyttää erittäin hyvää kykyä tunnistaa markkinoilla piilevä kysyntä. Sen sisäsyntyisessä rakentumisessa yksittäisillä yrityksillä ja yliopistoilla on usein merkittävä rooli.

Transplantaatio viittaa tilanteisiin, joissa kaupunkiin siirtyy muualta sellaisia toimintoja, jotka tuovat sinne uusia ydinkompetensseja ja/tai uutta teknologiaa ja näin ollen pääsyn uusille markkinoille. Perinteisesti transplantaatio on ollut erityisesti kehitysmaiden strategia ja se on usein perustunut alhaisiin työvoimakustannuksiin. Suomen ICT–alan uudelleenorganisoituminen on esimerkki siitä, miten tietotalouden sisäinen kriisi (vrt jälkiteollinen kriisi) muuttaa transplantaation dynamiikkaa. Se on mahdollistanut aiempaa kohdennetumman investointien houkuttelun hyödyntämään alalla vapautunutta osaavaa työvoimaa. Tällöin transplantaatio ei perustu alhaisiin kustannuksiin vaan pääsyyn ainutlaatuisten ydinkompetenssien ja teknologioiden lähteille.

Vanhan toimialan diversifioituminen viittaa sellaisiin kehityspolkuihin, joissa olemassa oleville ydinkompetensseille ja teknologioille löydetään uusia funktioita ja samalla uusia asiakkaita ja markkinoita. Diversifikaatio yhtäältä moninaistaa kaupungin taloudellista perustaa ja toisaalta vahvistaa uusien erikoistumisalojen syntyä. Esimerkiksi Akron (Ohio) tunnettiin aikanaan maailman rengaspääkaupunkina, mutta globaalin kilpailun myötä rengasteollisuus ajautui suuriin vaikeuksiin. Rengasteollisuuden osaaminen kyettiin muuntamaan polymeeriteollisuudeksi.

Vakiintuneen toimialan sisäisessä uudistumisessa kaupungissa jo oleva ala säilyttää aiemman identiteettinsä ja markkinansa, mutta kykenee uudistamaan palvelujaan ja tuotteitaan siten, että niihin kyetään liittämään uutta osaamista ja teknologiaa. Hyvä esimerkki on Tampereen raskaiden liikkuvien työkoneiden valmistukseen erikoistunut teollisuuden sektori, jonka avainyritykset ovat integroineet uusinta elektroniikkaa ja kontrolliteknologiaa perinteiseen mekaaniseen koneenrakennukseen. Sisäinen uudistuminen perustuu ennen kaikkea olemassa olevien ydinkompetenssien ja –teknologioiden jatkuvaan hienosäätämiseen, jotta olemassa oleva asiakaskunta olisi mahdollista säilyttää pääosin valmiilla markkinoilla.

Monet uudet teknologiat antavat mahdollisuuden vauhdittaa ja suunnata kaikkia edellä mainittuja kehityspolkuja. Tällaisia ovat esimerkiksi lisätty todellisuus, 3D-valmistus ja teollinen internet sekä näihin liittyvät palveluliiketoiminnot. Ne antavat mahdollisuuden sekä diversifioida paikallistalouksia että uudistaa vakiintuneille asiakkailla suunnattuja palvelu- ja teknologiakokonaisuuksia. Tässä lyhyesti ja yleisellä tasolla esitellyt kehityspolut antavat mahdollisuuden analysoida erilaisten alojen erilaisia tarpeita ja siten löytää mahdollisimman oikeat tavat julkisten interventioiden avulla sujuvoittaa yritysten ja muiden toimijoiden omia pyrkimyksiä.

Mahdollisuuksien tilat ja toimijuuden kolminaisuus

Kehityspolkujen suuntaaminen ja synnyttäminen edellyttävät ensinnäkin riskejä sietävää ja mahdollisuuksia etsivää yrittäjyyttä. Yrittäjyys on se voima, joka havaitsee mahdollisuudet ja kääntää ne toiminnaksi. Ilman vahvaa yrittäjyyttä todennäköisyys kehityspolkujen uudistumiseen on alhainen (Shane & Venkataraman 2000). Yrittäjyys kukoistaa mahdollisuuksien tiloissa. Niiden synty on parhaimmillaan orgaanista, mutta mahdollisuuksien tilojen kehitystä voi vauhdittaa tietoisilla kehittämistoimenpiteillä.

Mahdollisuuksien tilan käsitteen avulla on mahdollista linkittää yhteen menneiden kehityspolkujen synnyttämät rakenteet ja tietoinen kehityspolkujen suuntaaminen. Mahdollisuuksien tilan käsite kattaa niin ajan kuluessa rakentuneet taloudellis-poliittis-hallinnolliset rakenteet, toimialarakenteen, infrastruktuurin kuin mahdolliset ja kuviteltavissa olevat tulevaisuudetkin. Parhaimmillaan analyysiin liitetään myös kaupungin potentiaali tuottaa uusia kombinaatioita sisäisen ja ulkopuolisen tiedon, kompetenssien ja resurssien varassa. Mahdollisuuksien tila ja sen kehittäminen saavat täsmälliset sisältönsä kussakin tilanteessa ja ajassa suhteessa kehityspolkuihin ja kehittämistarpeisiin – mitä mahdollisuuksia on syytä luoda, keille ja miten.

Mahdollisuuksien tilojen tietoinen kehittäminen kaipaa yrittäjyyden lisäksi myös institutionaalista yrittäjyyttä ja rajat ylittävää johtajuutta. Mahdollisuuksien tilat eivät synny ilman sellaisia yksilöitä, ihmisryhmiä tai organisaatioita, jotka ensinnäkin näkevät mahdollisuudet muuttaa pelin sääntöjä ja pelikenttiä (instituutioita) ja toiseksi ovat valmiita ottamaan riskejä niiden uudistamiseksi (Sotarauta & Pulkkinen 2011). Parhaimmillaan institutionaalinen yrittäjyys raivaa tilaa taloudelliselle yrittäjyydelle. Koska mahdollisuuksien tilat ovat itsessään kompleksisia monista toimijoista koostuvia kokonaisuuksia, niiden rakentaminen edellyttää sellaista johtajuutta, joka ylittää yksittäiset intressit, kykenee näkemään yli institutionaalisten rajojen ja organisaatioiden itsekkyyden ja suuntamaan hajallaan olevat kompetenssit, vallanlähteet ja resurssit samaan suuntaan (Sotarauta 2016).

Toimijuus ei tässä yhteydessä viittaa sen paremmin isoihin tai pieniin yrityksiin, kuntiin tai maakuntiin, valtioon kuin Euroopan Unioniinkaan. Olennaisempaa on analysoida ketkä kykenevät ottamaan uutta luovan toimijuuden missäkin roolissa ja suuntaaman resurssit ja kompetenssit tulevaisuuteen.

Johtopäätökset

Yksi tämän opuksen taustalla olevista kysymyksistä on, mihin kaupunkien ja valtakunnan päättäjien pitäisi keskittyä, jotta Suomen kaupungit voisivat menestyä parhaalla mahdollisella tavalla? Vastauksia löytyy paneutumalla syvälle seuraaviin väittämiin: (a) osa kaupungeista kasvaa muita paremmin, koska ne ovat kyenneet luomaan tai niihin on syntynyt sellaisia mahdollisuuksien tiloja, joita monet toimijat kykenevät hyödyntämään. (b) Mahdollisuuksien tilat nousevat kullekin kaupungille tyypillisestä toimialojen muodostamasta kokonaisuudesta, paikallisista ja globaaleista verkostoista sekä kyseisen kaupungin kansallis-alueellis-paikallisesta institutionaalisesta ympäristöstä. (c) Mahdollisuuksien tilojen synty ja uudistuminen edellyttävät mahdollisuuksia havaitsevaa ja niihin tarttuvaa taloudellista yrittäjyyttä, pelikenttää ja pelin sääntöjä uudistavaa institutionaalista yrittäjyyttä sekä uudenlaista johtajuutta.

Mahdollisuuksien tila ja kehittämistoimijuuden kolminaisuus eivät anna valmiita kehittämisreseptejä. Mahdollisuuksien tila antaa mahdollisuuden tarkastella kasvukeskuksia sellaisina kuin ne ovat; paikkoina, joihin ihmiset ja yritykset uskaltavat sijoittaa elämänsä, toimintonsa ja rahansa – niissä on mahdollisuuksia. Se auttaa myös ymmärtämään, miksi jotkin kaupungit eivät kasva. Toimijuuden kolminaisuus taas suuntaa huomion toimijoihin ja toimintaan ja vasta toissijaisesti hallintoon.

 

Lähteet

Grillitsch, M. & Sotarauta, M. (2018) Regional Growth Paths: From Structure to Agency and Back. Papers in Innovation Studies, Paper no. 2018/01. Centre for Innovation, Research and Competence in the Learning Economy, Lund University; Lund.

Grabher, G. (1993) The weakness of strong ties; the lock-in of regional development in the Ruhr area. In The Embedded Firm: On the Socioeconomics of Industrial Networks, ed. G. Grabher, 255-277. London & New York: Routledge.

Isaksen, A. & Trippl, M. (2016) Path Development in Different Regional Innovation Systems: A Conceptual Analysis. In Parrilli, M., Fitjar, R. & Rodriguez-Pose, A. (eds). Innovation Drivers and Regional Innovation Strategies. Routledge; New York.

Lester, R. & Sotarauta, M. (toim) 2007. Innovation, Universities and the Competitiveness of Regions. Technology review, 214/2007. Tekes. Helsinki.

Shane, S. & Venkataraman, S. (2000) The Promise of Entrepreneurship as a Field of Research. The Academy of Management Review, 25 217-226.

Sotarauta, M. & Pulkkinen, R. (2011) Institutional Entrepreneurship for Knowledge Regions: In Search of a Fresh Set of Questions for Regional Innovation Studies. Environment & Planning C: Government and Policy. 29 (1), pp. 96-112..

Sotarauta, M. (2016) Leadership and the city: Power, strategy and networks in the making of knowledge cities. Routledge; Abingdon, Oxon.

Storper, M. (2003) Keys to the city: How economic, institutions, social interaction and politics shape development. Oxford: Princeton University Press.

 

© Markku Sotarauta - est. 1998