Mistä huiput tulevat? (2.9.2018)


Suomen yliopistojärjestelmä elää 2000-luvun alkuvuosikymmeninä jonkinlaista murroskautta. Kun 1950-luvun lopulta alkaen Suomen yliopistojärjestelmän laajentaminen nähtiin yhdeksi hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen tärkeimmistä elementeistä, ja kun 1990-luvulla järjestelmän aukkoja tilkittiin verkostoilla, niin 2000-luvulla politiikkatavoitteisto rakentuu kansainvälisen kilpailukyvyn ja siitä kumpuavan keskittämis- ja profilointiuskon varaan. 

Yliopistot fuusioituvat keskenään ja eri puolella Suomea yliopistot ja ammattikorkeakoulut etsivät uusia rakenteellisia ratkaisuja. Yliopistojen (korkeakoulukonsernien) koko on kasvamassa. Ehkä tämä kaikki johtaa myös aiempaa vahvempaan yliopistojen profiloitumiseen. Aika näyttää onko profilointi hyvä ratkaisu vai ei, mutta näyttää vahvasti sille, että Suomeen ollaan rakentamassa yliopistojen välistä hierarkiaa aiemman tasapainoisuutta korostaneen yliopistojärjestelmän sijaan. Kun aiemmin päähuomio oli kansakunnan rakentamisessa ja kouluttautumismahdollisuuksien tarjoamisessa joka puolella Suomea, nyt haaveena on saada muutama yliopisto kansainväliseen kärkeen (mitä se sitten tarkoittaakaan).

Ajoittain vaikuttaa siltä kuin yliopisto- ja korkeakoulupolitiikoilta unohtuisi, että huippuyliopistot eivät synny puheilla ja julistuksilla. Yhtä usein tuntuun unohtuvan, että ”huiput” eivät putoa jostain ”huippuyliopistoihin” vaan kasvavat ja kehittyvät oikeanlaisissa ympäristöissä. Suomalaiset jääkiekkoilijat eivät olisi löytäneet tietään NHL-kentille ilman vahvaa junioritoimintaa, monet suomalaiset klassisen musiikin taitajat eivät olisi päätyneet maailman estradeille ilman musiikkiopistoja ja suomalaisten kapellimestareiden maailmanvalloitus tuskin olisi onnistunut nykyisessä laajuudessaan ilman Jorma Panulan oppeja. 

Ilman riittävän useita laadultaan hyviä kasvualustoja huipuista ei koskaan tule huippuja ja moni ala jää ilman osaavia ammattilaisia. Suomalainen mäkihyppy on hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti loistelias menestys murenee, jos kärki on terävä ja kapea, mutta perusta ei ole kunnossa.

© Markku Sotarauta - est. 1998