Nokkelan kaupungin paluu 3.11.2015

Kertooko kehittämiskonseptien kiihtyvä kierto epätoivosta?

Suurin osa maailman kaupungeista on kadulta katsoen ihan tavallisia. Ne ovat omilla persoonallisilla tavoillaan itsensä näköisiä. Paikallisten kehittäjien silmin ne ovat sen hetken muotivirtauksesta riippuen luovia, innovatiivisia tai oppivia - nykyään useimmiten älykkäitä. Persoonallisuus katoaa ja kehittäjien puheissa kaupungit näyttäytyvät varsin samankaltaisena.

Eurooppa on täyttymässä älykkäistä kaupungeista (smart city) eikä Aasiassakaan haluta nykyistä tyhmempiä kaupunkeja.

Iskusanojen evoluutio ja globaali kierto ovat nopeutuneet. Käsitteet vaihtuvat nopeasti mutta kaupungit kehittyvät hitaasti. Ensin halusimme oppivia kaupunkeja sitten luovia ja nyt älykkäitä. Jossain vaiheessa keskustelussa vilahti myös intelligentin kaupungin käsite. Erityisesti brittitutkijat tuntuivat pitävän intelligensiä liian arroganttina, paradoksaalista kyllä.

Kaupungit ovat tänään yhtä paljon epätoivoisia kuin luovia, oppivia tai fiksujakin. Uusi dynaamiselta kuulostava käsite vetää puoleensa poliitikkoja ja erilaisia hipsahtavia kehittäjiä kuin hunajapurkki mehiläisiä tai uusi rahoitusmuoto tutkijoita. Kaikki pörräävät jonkun uuden ympärillä tietämättä ihan tarkasti miksi. Ehkä jotain hyvää on tarjolla. 

Sammuuko fiksuus luovuuden ja oppimisen lailla?

Suomenkielisessä keskustelussa käytetään lähes pääsääntöisesti käsitettä ’smart city’ ilman kunnollista yritystä määritellä sitä suomeksi. Fiksu kaupunki kuulostaa hyvälle, mutta mitä se tarkoittaa?

Liikenne- ja viestintäministeriön raportissa älykäs ja fiksu kaupunki (Smart City) tarkoittaa kaupunkien innovatiivista kehitystä informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa hyväksikäyttäen (Mustonen yms. 2014). Älyä on siis teknologian taitavassa hyödyntämisessä ja kehittämisessä.

Käyköhän älykkään kaupungin konseptille samoin kuin niin monille muille ennen sitä. Se puhutaan puhki, sitä käytetään tarkoittamaan kaikkea ja samalla ei mitään, siihen kyllästytään ja lopulta tekniikkaihmiset omivat sen itselleen kuten koulutusväki omi oppivan kaupungin (+oppivan yhteiskunnan ja alueen) ja kulttuuriväki luovan kaupungin (+ luovan talouden).

Kyynikko voisi tässä vaiheessa sanoa, ettei kaduilla näy vielä erityisen älykkäitä muutoksia eikä erilaisten kaupunkikehittäjien askelluksessa ole havaittavissa mitenkään erityisen uudenlaista poljentoa. Kaikenlaisissa alustoiksi kutsutuissa kekkereissä kyllä käy energinen kuhina. Aika näyttää onko alustoilla enemmän ’energiaa ja valoa’ kuin suuntaa ja tehoa.

On liian aikaista tuomita mitään tai ketään. Ehkä kaupunkiemme älykkyys on kasvussa. Aktiivisuus on hyvästä ja uutta pitää etsiä. Tuntemattomaan ei tunkeuduta ilman yritystä.

Fiksusta nokkelaan

Teknisiä ratkaisuja mielenkiintoisempaa on mitä sanan ’smart’ taakse kätkeytyy. MacBook Pron mukana tuleva sanakirja määrittelee sen englanniksi paljastavalla tavalla.

 Smart

  • clean, tidy, and well dressed: you look very smart
  • attractively neat and stylish
  • bright and fresh in appearance: a smart green van
  • fashionable and upmarket: a smart restaurant
  • having or showing a quick-witted intelligence
  • quick; brisk

Muista sanakirjoista löytyy hieman toisenlaisia painotuksia, mutta väkisinkin syntyy kuva älykkäästä kaupungista kivasti siloiteltuna ja tyylikkkäänä, sellaisena vanhan kansan toiveminiänä tai –vävynä, jolla on tukka hyvin ja miellyttävät puheet. 

SSC

Smart City Seoul

Todella luova, fiksu ja oppiva sekä sellaisena jatkuviin maailman muutoksiin nopeasti sopeutuva kaupunki ei kuitenkaan ole sisäsiisti teknologian ihme tai luovuuden suihkulähde. Termillä ei ole niin väliä, kunhan kaupungissa kasvaisi monenlaista uutta ja yllättävää; jotain sellaista, jota emme osaa kuvitella, mutta joka innostaa ja kiehtoo, kun sen näkee ja kokee. Jotain sellaista, joka perustuu tuhansien ja taas tuhansien aktiivisten ihmisten omaan haluun etsiä uutta. Ehkä meidän pitäisikin kehittää nokkelia kaupunkeja älysellaisten sijaan.

Nokkela kaupunki on toki oppiva ja luova, fiksukin, joiltain osin arrogantin intelligentti mutta ei koskaan itsestäänselvä, helppo tai lattea. Nokkela kaupunki on särmikäs, moninainen ja yllättävä. Ja juuri siksi se on sekä ihmisten että organisaatioiden näkökulmasta kiinnostava.

Nokkela kaupunki on erilaisten globaalien verkostojen solmukohta. Sen läpi kulkee jatkuvasti erilaisia ihmistä ja uutta tietoa. Nokkelassa kaupungissa ei odoteta kaikkien jäävän osaksi työvoimaa ja sopeutuvan paikalliseen sosiaalisen kudokseen. Opiskelijat tulevat ja menevät, osa jää, osa ei. Kansainväliset osaajat käyvät kääntymässä, jatkavat matkaa ja jättävät ehkä jonkin jäljen taakseen.

Olisiko kirveliään pisteliäs kaupunki fiksua houkuttelevampi?

Nokkelan kaupungin luonteen voi hahmottaa taas sanakirjan avulla. Tällä kertaa apuna on Websterin sanakirja. Nokkela kaupunki on:

  • nopea ajattelussaan ja toiminnassaan (bright, acute, clever)
  • hävyttömän ilkeä (pertinently wicked)
  • elinvoimainen, rankka, voimakas, eloisa (vigorous, severe, emphatic, brisk) 
  • kirveliäs ja pisteliäs (causing a smarting sensation, stinging pungent).

Nokkelassa kaupungissa ei odoteta, että virallinen kehittämiskoneisto kontrolloisi ja suuntaisi toimintoja. Se lähinnä luo edellytyksiä, generoi tapahtumia ja poistaa rakenteellisia aukkoja. Aidosti nokkelassa kaupungissa ihmisillä on sisäänrakennettu halu oppia ja uudistua. Nokkelassa kaupungissa tiedetään, että erimielisyydet ovat uusien tulkintojen alku, ja että osallistuminen ei edellytä sitä, että kuoro laulaa osallistumisen kaipuusta ja siitä, että joku jostain tulisi luomaan mahdollisuuden osallistua. Nokkelassa kaupungissa toimitaan eikä odoteta mahdollisuutta suunnitella sen jonkun muun tekemisiä.

Kvartaalitalouden tulospaine tappaa luovuuden, sanotaan. Nokkelassa kaupungissa on aina aikaa tulevaisuutta luotaaviin ja luoviin keskusteluihin. Ei ehkä kaikilla samaan aikaan ja kaiken aikaa, mutta koska nokkela kaupunki on moninainen, siellä on aina ryhmiä, joilla on aikaa haastaa ja kiistää luutuneita ajatusmalleja. 

Nokkelassa kaupungissa ei uskota yhteiseen jaettuun visioon ja strategiaan vaan strategiaan loppumattomana etsintäprosessina, jossa tärkeintä on oppia omasta ja oman kaupungin roolista maailmassa, toisten toimijoiden visioista ja strategioista sekä erilaisista tavoista etsiä niiden väliltä yhtymäkohtia. 

Nokkelassa kaupungissa suhtaudutaan hyvin varovaisesti ja harkiten erilaisiin virallisiin kehittämisohjelmiin, koska on opittu, että virallinen kehittämisstrategia saattaa yhtä hyvin tukahduttaa kehityskulut kuin suunnatakin niitä. Toisaalta tiedetään, että riittävästi resursoidut ja hyvin johdetut kehittämisohjelmat voivat muodostua nokkelan kaupungin energian tuottajiksi ja suuntaajiksi.

Parhaimmillaan nokkelan kaupungin viralliset kehittäjät sekä kaupunginäidit ja –isät hellällä kädellä tukevat alhaalta nousevia ideoita ja tarvittaessa osoittavat luovuuden rajat. Ihan kaikkea ei nokkelassakaan kaupungissa voi sallia.


" Jos nokkelan kaupungin konseptin ottaa vakavasti, se kuihtuu pois nopeammin kuin mikään muu kaupunkikehittämisen konsepti ennen sitä.

Nokkelan kaupungin viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat sivistyneitä ihmisiä, joiden elämäntehtävänä on oman kaupungin oppiminen eikä niinkään oman agendan toteuttaminen kaupungissa. 

Aivan, nyt tämä tarina alkaa mennä liian paksuksi.

 

Lähteet

Anttiroiko, A-V. 2010. Luova kaupunkikehittäminen - Kaupunkikonseptit innovatiivisen kaupunkikehittämisen apuna. Tampereen yliopisto, Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö, Sente-julkaisuja 32/2010

Florida, R. 2005. Cities and the Creative Class. New York: Routledge.

Landry, C. 2006. The Art of City Making. Erthscan.

Mustonen, V, Koponen, J. ja Spilling, K. 2014. K. Älykäs kaupunki – Smart City: Katsaus fiksuihin palveluihin ja mahdollisuuksiin. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 12/2014

Sotarauta, M. & Kostiainen, J. 2008. Kaupunkien kehitys verkostoyhteiskunnassa: Onko yleissivistys nokkelan kaupungin perusta? Teoksessa Tiihonen, P. & Kuusi, O. (toim.) Metropolit, Aasia ja yleissivistys: Esiselvityksiä ja matkakertomuksia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2008. Helsinki.

Sotarauta, M. 2010. Näkymä ‘innovaatio-Suomen’ aluekehityksen tulevaisuuteen. Teoksessa Mella, I. (toim.) Trendejä ja visioita 2010-luvun aluekehityksestä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, aluekehittäminen, 18/2010, s. 120-133. Helsinki.

Ks. myös Juha Kostiaisen nokkelakaupunki.fi

© Markku Sotarauta - est. 1998