Onko pääministeri oikeassa? Hajauttaako digitalisaatio vai keskittää? (3.5.2016)

Hajautuva keskittyminen

Suomessa on joitain kestopuheenaiheita, jotka ponnahtavat yhtä varmasti julkiseen keskusteluun kuin keväinen lumisade yllättää kesää odottelevat. 

Keskustelu leimahtaa aina yhtä ponnekkaana ja kiihkeänä, ja vain harva muistaa, että asiasta on puhuttu jo aiemmin, ja moneen kertaan, ja että koskaan ei oikein päädytä mihinkään. Asiat etenevät yhtäällä ja keskustelu pyörii paikallaan toisaalla.

Kun pääministeri Sipilä sanoi hakevansa Suomelle kilpailuetua hajauttamisesta päästiin taas kerran kiinni keskusteluun aluekehityksen isosta kuvasta. 

Poliittisesta keskustelusta jää helposti sellainen kuva, että aluerakenteen keskittymisessä ja/tai hajautumisessa kyse olisi poliittisesta tahdosta. Toki näinkin on, ainakin joiltain osin, ja joskus aikanaan enemmän kuin tänään. Politiikalla luodaan ihmisille ja erilaisille organisaatioille edellytyksiä toimia erilaisilla alueilla ja tartutaan muutoksen aiheuttamiin epäkohtiin - tai ainakin yritetään. 

Media ei kertonut mitä ja miten pääministeri hajauttaisi, jos voisi, mutta joiltain osin politiikka tosiaan saattaisi vaikuttaa maailman menoon alueilla. Jos vaikka yliopistojärjestelmää keskitettäisiin kansallisesti, niin kai se vaikuttaisi toiminnan edellytyksiin eri tavoin eri alueilla - yhtäällä ne vahvistuisivat ja toisaalla heikkenisivät.

Keskittyvä hajautuminen

Kun pääministeri antoi ymmärtää, että kilpailukykyä on mahdollista vahvistaa hajauttamalla toimintoja, niin monet tutkimustulokset taas korostavat keskittymien ja “yhteenkietoutuneen moninaisuuden" merkitystä (ks. esim. Hartog yms. 2012). Sellaiset kaupunkiseudut ja/tai alueet, joilla on monenlaisia toistensa kehitystä ruokkivia toimintoja (osaamista, tietoa, toimijoita, yms.), ovat pitkällä aikavälillä kasvkykyisiä ja resilienttejä. 

Pääministerin ajatukseen, että digitalisaatio muuttaa myös aluekehitykseen dynamiikkaa, on helppo yhtyä. Nopeasti etenevä digitalisoituminen todellakin antaa mahdollisuuden hajauttaa toimintoja mutta ei ole lainkaan selvää mistä ja mihin virta vie. Käytännössä näyttää siltä, että erilaiset toiminnot keskittyvät maiden sisällä yhä useammin lähelle toisiaan ja samalla hajautuvat globaalilla tasolla kaupunkien välisiin verkostoihin. 

Digitalisaatio ei siis tarkoita toimintojen hajautumista Suomen kaupungeista Suomen maaseudulle kuten syrjäisemmillä alueilla usein korostetaan. Digitalisaatio vie meitä osaltaan kohti globaaleja kaupunkien välisiä verkostoja, joiden ytimessä on yhä useammin innovaatioiden metsästys akselilla Aasia-USA-Eurooppa eikä tuotannon hajauttaminen kalliimmasta halvempaan maahan (Chaminade yms. 2014). 

Mikä kasvukeskus on?

Varsin usein kasvukeskus määritellään hyvin yksinkertaisesti kaupungiksi tai muuksi keskukseksi, jossa väkiluku ja työpaikkojen määrä kasvavat. Työpaikkojen ja väestön kasvuun perustuva määritelmä on sikäli yksinkertaistava, ettei se kerro mitään siitä, mikä itse asiassa tekee keskuksesta kasvukeskuksen.

Kasvukeskus kasvaa, koska riittävän monet toimijat uskovat sen olevan tulevaisuuden potentiaali; ihmiset, yritykset ja muut organisaatiot uskaltavat sijoittaa oman elämänsä, rahansa ja/tai toimintonsa sellaiseen paikkaan, jonka he uskovat kukoistavan myös tulevaisuudessa.

Tutkimus ja tilastot kertovat, että Suomen aluerakenne on jo jonkin aikaa keskittynyt muutamiin harvoihin keskuksiin ja samalla yhdyskuntarakenne on hajautunut (ks. Alli-kartasto; Sotarauta & Viljamaa 2003). Tulevaisuuspotentiaalin keskittymisen taustalla on useita erilaisia tekijöitä. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on tiedon ja osaamisen jatkuvasti kasvava merkitys taloudellisen toiminnan moottorina. Tämä näkyy erilaisten osaamisintensiivisten toimintojen ja koulutetun työvoiman kasautumisena muutamille kaupunkiseuduille. 

Keskittävää trendiä vahvistaa se, että aiemmat hajauttavien voimien taustalla olleet rationaliteetit ovat purkautumassa ja samalla niiden vaikutus aluerakenteeseen on kääntynyt. Hyvinvointivaltion rakentaminen, yliopistojärjestelmän laajentaminen, karjalaisten asuttaminen, metsäteollisuuden laajeneminen ja puolustupolitiikka eivät ole enää samassa kuosissa kuin muutama vuosikymmen sitten. 

Monien yhteiskunnallisten voimien ja tuhansien ja taas tuhansien yksittäisten päätösten yhteispuristuksessa maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan muovaama Suomen aluerakenne muuntuu toisenlaiseksi. Kasvukeskukset ovat vahvistuneet, niiden väliset kehitysvyöhykkeet ovat alkaneet muodostua ja kaupunkien läheiselle maaseudulle on avautunut monia mahdollisuuksia. Toisille muutos on helpompaa kuin toisille, mutta joka puolella pitää keksiä itsensä uudestaan.

Totta vai tarua

"Miksi tahdot tuollaisen        Suomen”, kysyvät.

“Ei ole minun tehtäväni tahtoa muiden puolesta mitään, vaan kertoa mitä näen ja mitä alan tutkimus sanoo”, vastaan. 

Teen toki omat valintani miljoonien muiden tavoin.

Voisimme väitellä loputtomiin onko keskittyminen hyvä vai vähemmän hyvä juttu, aivan kuten voisimme väitellä onko evoluutio totta vai ei. Julkisessa keskustelussa poliittiset mielipiteet ja empiiriset tutkimustulokset kohtaavat vain harvoin, asiat asettuvat nopeasti vastakkain ja aivan liian usein hyvin mustavalkoisesti. 

Julkisessa keskustelussa unohtuu hyvin äkkiä, että kaupunkivetoisessa Suomessa on varmasti menestyviä yrityksiä myös maaseudulla ja jotkin seutukunnat voivat yllättää meidät kaikki. Aivan yhtä selvää on, että keskittyminen voi kääntyä itseään vastaan ja toimintojen kasautuminen vain yksittäiselle metropolialueelle saattaa hidastaa koko maan kehitystä. Tasapainoisesti hajautunut kaupunkiverkko vaikuttaisi pitkällä aikavälillä tukevan parhaiten Euroopan maiden kehitystä (Parkinson yms. 2012).

Uuden taloudellisen dynamiikan ja uusien kompetenssien oppimiseen kannattaa joka tapauksessa panostaa aikaa ja energiaa niin laidoilla kuin keskelläkin ja hyväksyä, että vanhat asetelmat ovat heijastumia menneestä ja jo jonkin aikaa Suomenkin aluekehitystä on ollut syytä katsella suhteessa globaaliin ja nopeasti digitalisoituvaan talouteen ja sen verkostoihin eikä juuttua kotoiseen kaupunki vs. maaseutu jankutukseen.


References

Chaminade C, Castellani D, Plechero, M. 2014. The emergence of China and India as new innovation power houses – threat or opportunity? Globaliseringsforum Rapport 6, Entreprenörskapsforum, Stockholm, Sweden.

Hartog, M. & Boschma, R. & Sotarauta, M. 2012. The impact of related variety on regional employment growth in Finland 1993-2006: high-tech versus medium/low-tech. Industry and Innovation, 19(6), 459-476.

Parkinson, M., Meegan, R., Karecha, J., Evans, R., Jones, G., Sotarauta, M., Ruokolainen, O., Tosics, I., Gertheis, A., Tönko, A., Hegedüs, J., Illés, I. Lefèvre, C. & Hall, P. 2012. Second Tier Cities in Europe: In an Age of Austerity Why Invest Beyond the Capitals? EU/ESPONLiverpool John Moores University; Liverpool.

Rissanen, R., Rehunen, A., Kalenoja, H., Ahonen, O., Mäkelä, T., Rantala, J. & Pöllänen, M. 2013. ALLI-kartasto Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuvan pohjustus. Ympäristöministeriö; Helsinki.

Sotarauta, M. & Viljamaa, K. 2003. Tulkintoja kaupunkiseutujen kehityksestä ja kehittämisestä: Kooste usean tutkimuksen tuloksista. Tekniikan akateemisten liitto TEK ja Tampereen yliopisto. City-offset. Tampere.

© Markku Sotarauta - est. 1998