Tulevaisuuden kunta eli elä kriisistä kriisiin 28.10.2014

Teimme pari vuotta sitten tutkimuksen, jossa totesimme kyselyaineistoon perustuen, että kuntien innovaatiotoimintaa vaikeuttaa eniten resurssien puute, rakenteelliset lukot, lyhytjänteisyys sekä haluttomuus lakkauttaa olemassa olevia palveluita ja organisaatioita. Totesimme myös, että (a) kunnat eivät etsi ja sovella systemaattisesti oman toiminnan kehittämistä tukevaa tietoa, ja että (b) kuntien tärkeimmät tiedonlähteet ja yhteistyökumppanit ovat kuntasektorin sisäisiä.

tampere3

Jos oman toiminnan kehittäminen on kunnissa satunnaista ja sisäsiittoista, niin onko ihme, että kuntakenttä on kriisissä. Tästä voisi päästä ajatukseen, että tulevaisuuden ihannemaailmassa kunta uudistaa vastuullaan olevia palveluja ja omaa organisaatiotaan jatkuvasti. Tulevaisuuden kunta osaa luoda ja etsiä tietoa systemaattisesti. Se kuuntelee asukkaitaan sekä yhteisön jäseninä (yhteisön ja ympäristön kehittäjinä) että asiakkaina (palvelujen käyttäjinä). 

Tulevaisuuden kunta ei sorru ylikuuntelemaan sen paremmin kansalaisia kuin asiakkaitakaan, koska se on oppinut varomaan omaa etua varjelevia eturyhmiä ja muuten vain itsekkäitä yksilöitä ja ryhmiä. Tulevaisuuden kunta osaa suhteuttaa yksittäiset tarpeet kokonaiskuvaan ja päinvastoin. Se vastaa hetkessä esillä oleviin tarpeisiin mutta rakentaa tulevaisuutta.

Tulevaisuuden kunta on osa laajempaa järjestelmää, joka perustuu jatkuvaan uudistumiseen. Menneestä opittiin, että niin kovin helposti resurssit korvaavat luovuuden, ja että optimoitu järjestelmä palvelee mennyttä eikä tulevaa. Aito kehittäminen tukehtui rakenteiden ja yksittäisten intressien puristuksessa. Lisäksi huomattiin, että tilastot ja kuntalaispalaute eivät kerro mitään niistä tekijöistä, jotka murentavat kaikessa hiljaisuudessa valitun strategian perustoja, kunnes vastaan tulee suuri ja yllättävä kriisi. 

Se on se sama yllättävä kriisi, joka muhi pitkään rakenteissa ilman että kukaan huomasi.

© Markku Sotarauta - est. 1998