Etusivulle

Kesäkuu - Jorin isiblogi

1. päivä

Ainakin eiliset supistukset laantuivat. Mutta nyt supistaa taas.

Sairaalaan, kun supistaa 10 minuutin välein kaksi tuntia putkeen. Miksei joku Nokian kännykkäinsinööri ole tehnyt tuota varten softaa, joka mittaisi ajan kun äiti painaisi "nyt supistaa" -nappia?

2. päivä

Laura soitti töihin. Että "eroakirkosta.fi:n verolaskuri on rikki". Sanoin a) että ei minulla ole tunnuksia jolla korjata ongelma, ja b) että Lauran pitäisi kyllä tietää se.

"Tiedän. Halusin vain kokeilla miten nopeasti vastaat, ja miten hätääntyneenä."

Jonkun lain pitää kieltää kiusaamasta miestä tuolla tavalla.

3. päivä

Hoo, perjantai ja viikonloppu. Olisi hyvä aika esim. synnyttää... vaan nyt supistelee mieluummin vähän aiempia päiviä vähemmän kuin enemmän.

Eerika on vaihteeksi kotona. Oli isomummulla pari yötä ja sitä ennen yhden yön pikkumummulla kun näytti siltä että tulee lähtö, ja sunnuntaina lähtee leirille. Onneksi on mummuja monta. Joskus tosin miettii että onko lapsi kotona vähemmän kuin yritysjohtajat, varsinkin nyt kun noita leirejäkin alkaa olla.

Rinkka leiriä varten on pakattuna jo. Lievää varmistelua... vaan aiheellista kai onkin se.

4. päivä

Päivän kämmi: piti laittaa kananpalojen kanssa jotain wok-vihanneksia ja tehdä siitä kastike. Chinese beef jotain ei tarkoitakaan "vihannes sopii lihan kanssa" vaan "vihanneksia ja lihaa". No, kanaa ja nautaa voi syödä samassa ruuassakin. Sitäpaitsi maku ei ollut edes hirveän paha. En kumminkaan taida vaihtaa nörtin uraani kokin tehtäviin.

Kissoille voi löytyä ottaja. Kurnau.

Laura oli taas pirteämpi, jaksoi kiertää yo-juhlia peräti kolmet. Huomenna olisi sopiva aika synnyttää. Ja ylihuomenna laskettu aika.

5. päivä

Ei supistuksia. Ehkä ne kuluivat loppuun jo useampi kuukausi sitten, kun Laura oli sairaalassakin ennenaikaisten supistusten takia.

Olin pyöräilemässä. Kivaa. Kun aloitin yliopistossa, joku psykologi piti luennon ja sanoi että älkää käykö usein kotona. Että koti on nyt täällä. Neuvo on oikeastaan aika hyvä ja yleistettävissä: elämä on nyt ja tässä, ja elämästä kannattaa nauttia eikä odottaa jotain tulevaa. Nauttia voi vaikka pyöräillen, vaikka sitten olisikin laskettu aika seuraavana päivänä.

Siis vaimolla. Jos olisi itse se jonka laskettu aika on seuraava päivä, ei paljon pyöräilisi.

6. päivä, maanantai

No nyt on se laskettu päivä. Ja supistaa vielä aiempia päiviäkin vähemmän.

Tulevan lapsen leivän leveyden odotusarvo kasvoi: Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitoksen laitosneuvoston kokous ehdottaa yksimielisesti minua atk-amanuenssin virkaan. Tosin puolipäiväinen virka, joten odotusarvo ei vieläkään ole kovin leveä.

7. päivä

Nukuin yli kymmenen tuntia. Lienee kertynyt väsymystä, vaikka onkin tuntunut aika pirteältä.

Luin jotain äitikeskustelupalstaa, jossa moni selitti että lapsi syntyi päivänä H+10 tai H+15 tai jotain, missä H=laskettu aika.

Huomenna neuvola.

8. päivä

Kissoille olisi mahdollisesti tiedossa ottaja. Ehkä neljäs kerta tärppää.

Tänään oli neuvola. Sokeria virtsassa ja ketoaineita, vaan eipä tuosta muuta kuin laitettiin lähete TAYSiin, joka taas olisi tehty kumminkin yliaikaisen raskauden takia.

Laura on nyt pari viikkoa ollut pirteämpi. Syytä ei varmaan koskaan saada selville. Mutta hyvä että edes vähän aikaa on mukavampaa.

Järjestelyjä. Pitäisi sunnuntaina olla Järvenpäässä, olen tyrkyllä Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeriksi. No, toivottavasti tuomitaan poissaolevana jos en tuonne pääse. Hankalaa tämä, kun ei tiedä yhtään kahta tuntia kauemmas koska tulee lähtö.

9. päivä

Väsyttää edelleen. Ja Lauraa ei supisteluta.

Eerika palasi leiriltä, ehtii jonkun päivän olla ennen seuraavaa. Tänään juteltiin lapselle, että jos joskus herää ja täällä on mummu tai muu äidin sijaan, niin ei hätäänny. Laura osaa kyllä hyvin kysyä lapselta niin, että asia valkenee: -"Koskas se lapsi syntyy" -"En minä tiedä" -"Yöllä vai päivällä" -"Ei sitä tiedä". Ja siitä sitten eteenpäin.

10. päivä

"Koska pääsee mummulle". Niin kuulemma sanoi lapsi, kun herätti äidin. Ja pääsi mummulle tänään. Johan se ehti ollakin ihan koko yön kotona, ja minäkin sentään sain pelata erän T-kaupan turvallisuuspeliä. (Jäin vain kolmen ruudun päähän voitosta.)

Saunapäivä. Kuulemma seksi, sauna ja siivous auttavat synnytyksen käynnistämiseen. Humbuukia koko väite.

11. päivä

Kissanmetsästyspäivä.

Kissa katosi eilen illalla jonnekin. Kävin yöllä hakemassa, ja sitten aamulla aikaisin, ja päivällä useampaan otteeseen. Nyt on pari pahvilaatikkoa talonreunustalla ja niissä munuaista. Toivottavasti katti kotiutuu jompaankumpaan, kello on puoli kolme herättämässä ja käyn katsomassa löytyykö.

Synnytyksestä ei tietoakaan. Ei sillä, saa hyvin olla huomisen vielä synnyttämättä kun kerran on tähän asti mennyt.

12. päivä

KL&LK -päivä. Siis KissanLöytymis ja LiittoKokous -päivä. Minusta tuli Vapaa-ajattelijain liitto ry:n pääsihteeri ja Kolli Kloroformi löytyi. Molemmat muuten tunnin puolen tunnin sisään.

Huomenna voisin vaikka saada viran ja sitten Laura voisi synnyttää. Hmmm... sitten jäljellä olisi kai kasvattaa lasta pari vuosikymmentä, löytää kissoille uusi koti, erottaa kirkko valtiosta, keksiä miten viran lisäksi keksii tarpeeksi muuta työtä ja sen semmoista.

13. päivä, maanantai

"Tää sun blogi ei kerro yhtään vauvasta." Sanoo Laura, mutta minkäs teet ja oma syynsä kun ei synnytä jo.

Kissoille löytyi uusi koti. Huomenna lähtevät. :=(

Eerika on kipeä. Harmillista, vaan antibiootit auttanevat.

Viikon kävijätutkimus valmistui. 26 erillistä IP:tä klikkasi nappulaa, kovin paljon. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan tällainen henkilöön liittyvä asia, vaikka sivullani sentään olisi oikeasti mielenkiintoisia aiheita. Kuten numeerista matematiikkaa.

14. päivä

Enää ei kukaan yritä karata ovenraosta, ei tule aamulla vessaan seuraksi, ei kölli lattialla selällään mahan rapsutusta odottaen. Enää ei voi ottaa syliin ja kääntää nurinpäin ja silittää kaulan alta, eikä kukaan innostu kuullessaan kissanminttupurkin aukeavan, eikä tule pääpuoleen makaamaan kun rötvii lattialla. Eikä seuraa parvekkeelle ruuan perässä aina samaa reittiä: täsmälleen rinnalla ensin lattialla ja sitten hypäten hyllyn päälle ja pöydällä olevien tavaroiden yli ja taas lattialla ja ovesta samaan aikaan vaikka onkin ahdasta.

Saivat hyvän kodin. Snif silti.

15. päivä

Lapsi on leirillä. Parveke on siivottu. Jääkaapissa on ruokaa. Nyt olisi hyvä aika lähteä. Mutta ei ei, ei mitään.

Perjantaille on aika TAYSiin. Joku sanoikin jo että "kiskotaan sitten väkisin jos ei muuten tule".

Palkkapäivä. Sain viikon palkan - isyysvapaan ajasta eli kolmesta viikosta pitää anoa korvaus KELAlta myöhemmin. Hmm... tulostinpaperia missään? Kaipa joku lappu pitää tulostaa ja täyttää ja postittaa. Ensi kuussa tulee ikälisä - lisää rahaa vaikka entinen palkkakin on hyvä. Kuulemani mukaan "ei tuohon hommaan ketään pienemmällä palkalla saa". Kumma, kun en minä nyt mielestäni ole kuin normaali keskikokoinen standardinörtti standarditaidoin. Onneksi pitää asiasta josta useimmat kai eivät pidä.

16. päivä

Hoh, tuli sairaalareissu. Ei mitään vakavaa kumminkaan.

Eli Laura ei enää tuntenut liikkeitä tarpeeksi tiheään, joten piti käydä synnytysvastaanotolla. Siellä sitten ultrattiin ja katsottiin sydänkäyrä, ja ihan kunnossa kaikki oli. Pelästyttää tämmöinen.

Nyt Laurankin pitäisi olla blogiin tyytyväinen. Kun kirjoitin vauvasta enkä muusta.

17. päivä

Sairaalassa käyty. Olennainen tulos "kaikki kunnossa, käynnistetään tiistaina". Paitsi että voi se vauva aiemminkin ulos tulla, mutta jos ei niin sitten syötetään lääkettä. Kuuri on kolmen päivän, eli ensin annetaan vähän ja sitten enemmän ja kolmantena päivänä eniten. Sitten kai on keisarinleikkaus ellei lääke toimi, oletan.

Nyt oli sairaalassa semmoista kuin sairaalassa yleensäkin. Sen sijaan eilen oli sellainen ihan omanlaisensa tunnelma. Kolmannes väestä vihreätakkisia kätilöitä. Kolmannes hermostuneita wannabe-isiä, kaikki tietysti jännittyneitä kun vaimolla on joku ongelma. Ja viimeinen kolmannes tietysti hirmu isoja naisia, osalla näin kesällä T-paita jonka läpi näkyy miten napa on pullahtanut ulospäin kun masukki vie kaiken tilan eikä riitäkään. Sitten tuolla oli paljon naistenlehtiä. Kumma, kun enemmän lukivat isät jotka kyttäsivät koska puoliso pääsee ultrasta taikka muusta semmoisesta pois.

On tämäkin. Taas tänään kirjoitin että "joo teen asian X, ELLEI sitten ala synnytys". Olen ollut ellei-moodissa jo kuukauden.

18. päivä

Kumma miten päivästä jäi hyvä mieli. Oikeasti oli siivouspäivä, ja siivouspäivä on useinpalautuva ei-kiva tapahtuma. Mutta sitten käytiin Pärrinkoskella. Se on paikka aika ihan lähellä keskustaa ja semmoinen hassusti moottoritien ja junaradan väliin jäävä puro jossa on kiva istuksia ja juoda kahvia termospullosta ja katsoa kun lapsi leikkii. Sitäpaitsi tänään olin uskomaton enkä raivostuttava. Kun siivoan, kämmennän tai unohdan aina jotain. Kämmennyksen laadusta riippumatta riippuu täysin Lauran päivästä sanooko minun olevan raivostuttava vai uskomaton. Viimeksimainitun sanoo semmoisella kylläminäsinustasiltitykkään -äänellä.

Kissojen uusi orja (ei, kissoilla ei ole omistajaa) soitti. Ovat kuulemma kotiutuneet ja voivat hyvin. Pur, katteja on silti ikävä hiukan.

Ei supisteluja. Ehkä se vauva kyttää ja nyt sitten syntyy, kun vihdoin alan rentoutua ajattelemaan että synnytys on päivänä X eikä hetkellä T jossa T noudattaa jotain Poisson-jakaumaa tai sellaista.

19. päivä

Mummu kaappasi lapsen tai jotain. Tai yritti. Tai ainakin kovasti totesi että jos se Eerika nyt jäisi yöksi jos vaikka tulee lähtö nyt yöllä jne. Haettiin pois kumminkin, että saa vähän aikaa olla kanssamme kun huomenna lähtee illemmalla toiselle mummulle pidemmäksi aikaa.

Ja nyt Laura tietysti toteaa että supistelee vähän. Täytyypä varmuudeksi syödä tukevasti että jaksaa sitten jos lähtö tulee.

Tukevasti syöminen on kyllä kivaa muutoinkin. Juustovoileipää, nam...

20. päivä, maanantai

Huomenna. Heti aamulla, kello 8:30.

Tai no, silloin annetaan ensimmäinen pillerinmurunen. Mutta se voi kyllä tehota heti.

Keittiö on siivottu, likapyykit pesty, tavaratkin suunnilleen paikallaan. Roskat viety. Kaikki on valmiina, ikäänkuin odottamassa. Vielä pyöräretki, sitten suihkuun ja oleilua. Ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa valvoa jos tulee tarpeeseen.

21. päivä

Kotona taas. Käytiin kolmesti sairaalassa, joka kerralla annettiin pilleri ja katsottiin supistuskäyrää. Kätilö oli kertonut että koneen mukaan supistaa vähän, Laura itse ei huomannut mitään... Eli ei tästä nyt sen valmiimpaa tullut. Huomenna jatketaan puolikkailla pillereillä. Tänään annettiin neljänneksiä, liekö tarkoitus psykologinen kun voi sanoa kolmantena päivänä että KOKONAISEN pillerin saat nyt. Luulisi kyllä helpommaksi käyttää miedompia pillereitä ja tarvittaessa useampia.

Selvisi jotain uutta, kuten että Lauraa on käytetty kaksivuotiaana sairaalassa kuumeen takia. Potilaskertomuksia säilytetään aika pitkältä ajalta.

Nauratti, kun lääkäri oli perjantaina kirjoittanut ensin pari sivua lyhennettyä latinaa malliin sit. corx. db+ neg jne. jne. ja sitten "eipä tälle estettä". Viimeksimainittu viittasi siihen, että synnytystä ei silloin vielä käynnistetty kun Laura halusi odottaa.

22. päivä / aamuseitsemän

Supistaa tiheästi. Sairaalaan.

22. päivä / ilta

Poikalapsi, 4.5 kiloa, terve, äiti voi hyvin!

Eli aamulla mentiin sairaalaan. Alkuunsa kohdunsuu oli auki kaksi senttiä, sitten monta tuntia myöhemmin kolme. Ja sen pitää olla kymmenen. Ajattelin että hommassa menee yö ja toinen päiväkin.

No, kipujen takia mentiin synnytyssaliin joskus kahden maissa. Siellä Laura käytti lämpötyynyjä, oleili altaassa, istui keinutuolissa ja sai puudutusainetta. Ja melkein itki - aika paljon synnytys itse asiassa sattui. Mutta sitten ihan yhtäkkiä viiden jälkeen, ehkä vartin yli viisi, sanotaan että kohdunsuu on auki yhdeksän senttiä. Ja sitten lääkäri sanoo että nyt sen on kokonaan auki ja saa ponnistaa jos... lause jää kesken ja lääkäri huutaa "se tulee nyt tuo tähän alusta soita toinen kätilö apuun pää näkyy jo".

Lapsen syntymäajaksi kirjattiin 17.32. Se "varsinainen synnytys", kätilöiden kielessä "ponnistusvaihe" kesti vain viisi minuuttia. Olo oli sen jälkeen hämmentynyt. Ei yhtään minä-olen-isä vaan kokonaan TÄH-menikö-se-jo.

Sitten irrotettiin istukkaa ja lepäiltiin ja vauva punnittiin jne. Osastolle Laura käveli omin jaloin, eikä oikeastaan vaikuttanut kuin vähän väsyneeltä.

Synnytyksen jälkeen katselin ikkunasta ulos. Autoja, joku nainen kävelee, rakennustyömää on rauhoittunut illaksi, puut heiluvat laiskasti tuulessa. Kaikki kuten ennenkin, ja eihän mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Tai on, mutta vain hyvin kapealla aika-avaruuden mittakaavalla. Ja niinhän se on: elämässä on tarkoituksia ja merkityksiä jos ja vain jos sitä katsoo oikeasta mittakaavasta.

Tulin kotiin ja luin postista että minut on nimitetty ATK-amanuenssin virkaan.

Söin. Nyt pitää enää tiputtaa adreaniliinitaso normaaliksi että saa nukuttua.

23. päivä

Sairaalassa katsomassa vauvaa ja opettelemassa sen hoitoa. Viimeksimainittu ei suju oikein hyvin, katselu kyllä onnistuu.

Hassuinta oli silloin kun vauva & vaimo molemmat nukkuivat. Oli semmoinen olo että pitää tehdä jotain, mutta mitään ei tietysti voinut tehdä. Luin parisataa sivua Täällä pohjan tähden alla -kirjaa.

Lauraan sattui iltapäivällä. Paljon. Jälkisupistusta kai, mutta ei ollut samanlainen kipu kuin supistelu. Ja tietysti vauva oli hereillä juuri silloin ja minun piti vaihtaa sille vaippoja mitä en tietenkään koskaan aiemmin ollut tehnyt, enkä muistanut edes miten sideharso piti taitella. Kätilöllä piti kyllä hyvin pokka. Lauran kivussa oli jotain kovin omituista: se loppui kuin veitsellä leikaten. Toivottavasti ei tule uudelleen.

Illemmalla sain sentään jo sen vaipan aika kireäksi. Vielä pitäisi oppia pukemaan villahousut alle tunnissa, ja kapaloimaan. Nörtti ja vauva ovat lievimmin sanoen suboptimaalinen yhdistelmä.

Kamera jäi sairaalaan, taas. Ei kuvia, vieläkään. Korvauksena sanallinen kuvaus: smurffi, joka on vanhuuttaan vaalennut. Muutamien minuuttien ikäisenä vauva oli jo ihan ihmisen värinen.

24. päivä

Minä olen tumpula. Jotkut ihmiset laulavat ammuvainaan äänellä eikä asiaa voi auttaa. Toisille matematiikka on tuskaa, ja pelkkä polynomien peruspyöritys nostaa hien pintaan. Minulle käytännölliset asiat ovat tuskallisia. Sain ala-asteellakin sen halvatun linnunpöntön tehtyä vasta kun joku auttoi vastapalveluksena matikantehtävistä.

Vauvan tapauksessa ei voi mitenkään kiertää sitä, että vaipat pitää vaihtaa ja kapaloida ja tehdä muuta käytännöllistä. AAARGHS! Onneksi Laura sentään tajuaa asian, toisin kuin suurin osa muista. Esimerkiksi isäni ei kertakaikkiaan tajua, että saan kerättyä marjoja alle kymmenesosan nopeudella ja syynä ei todellakaan ole laiskottelu. Jotenkin yhteiskunnassa on luvallista sanoa että "ei ole tuota matikkapäätä", mutta annas olla kun yrittää vaikka kulkea kaulassa lappu jossa lukeen "TUMPULA", ei sitä uskota kumminkaan. Äh, ja kaiken lisäksi Lauraan välillä sattuu joten minun pitäisi osata nuo.

Juhannus. Ja kesä siis. Aika yllättäen sekin on tullut, kytätessä, ikäänkuin vahingossa tulee vilkaistua ikkunasta ulos että joo-o, on siellä vihreää.

25. päivä

Puf. Eerika vaihtoi mummua ja kävi välillä sairaalassa. Näin minä voin keskittyä kokonaan opettelemaan vauvanhoitoa. Paitsi että mukula kyllä nukkuu lähinnä päivisin jolloin minä sairaalassa olen. Toisaalta, liekö oppisin kumminkaan - nyt jotakuinkin sujuva asia on villahousujen laitto vaipan päälle, ja sitäkin tehdessäni vintiö vinkuu kuin salvettava sika. (Lohduttavaa, tilanne voisi olla pahempikin. Voisi vinkua kuin porsas jolta leikataan hampaita.)

Muksu on keltainen, bilirubiiniarvot liian korkealla. Sinivalohoitoon. Ei mitään vaarallista ilmeisestikään, mutta saattaa vaikuttaa siihen koska pääsee kotiin.

Jälkisupistuksia tuli vielä eilen myöhään ja yöllä, tänään alkavat laantua. Selkä tosin Lauralla taas alkaa olla kipeä, mutta ehkä se siitä asettuu.

26. päivä, aamu

Sain tehtyä WWW-sivun vauvasta.

26. päivä, ilta

Ammuu, lapsuusmuistoja. Eli Lauralta tulee liikaakin maitoa, joten se lypsetään koneella joka suhisee ihan kuten lehmienkin lypsykone. Ja vauva sinivalossa on vähän kuin pinkki possu lämpölampun alla, paitsi että lämpölampun silmälle näkyvä värialue on kyllä punaista.

Bilirubiiniarvo laskussa. Kohta kuuleekin uusimmat tulokset, ja sitten tietää joko huomenna kotiudutaan. Vaihdoin tänään vaipan, kertakäyttöisen sellaisen. Ovat paljon helpompia tumpulalle kuin sideharsot.

27. päivä, maanantai

Tultiin kotiin. Ei tuota nyt oikeastaan erityisemmin edes huomaa, semmoinen vihreä nyytti sängyllä josta tulee jotain tuhinaa. Nyt se kyllä alkoi huutaa - sekunnin tarkkuudella juuri silloin, kun sain Lauralle tuotua soijavanukkaan ja lusikan.

Isoisänsä määritteli vauvan hyvin, epähuomiossa kait: tuhisee eikä ymmärrä Konepörssistä vielä mitään.

28. päivä

"Hyvinhän se nukkuu. Päivällä."

Ensimmäinen täysi päivä vauvan kanssa kotona on ohi. Ei sitä välttämättä edelleenkään huomaa mitenkään. Mutta kun tulee pissa ja kakka niin sitten tulee yleensä toinen perään heti kun vaippa on vaihdettu. Aikaa hoitaminen kyllä vie.

En vieläkään saa sideharsovaippaa pitävästi kiinni. Ja takapuolen pesu sujuu heikosti. Jotain edistystä sentään: huomasin että kannattaa kannatella vauvaa oikealla kädellä ja pestä vasemmalla. Sujuu varmemmin (lue: vähemmän erittäin epävarmasti), vaikka olenkin oikeakätinen ja luulisi että paremmalla kädellä on helpompi siivoilla kakkaa tarkasti pois.

29. päivä

Napatynkä irtosi. Vähän helpotusta siis, napa on nyt nopeampi hoitaa. Muuten ei erikoisempia, nukkuakin viime yönä ehti kohtuullisesti ja päiväunia otin vain vähäsen. Niin ja ulkonakin käytiin tänään, eka kävely puistossa vauvan kanssa.

Jos olisi tuttava jota Laura ei tuntisi ja jolla olisi hyvä pokka olisi voinut tehdä käytännön pilan. Laura luovuttaa maitoa, ja jos joku olisi tullut hakemaan ja antanut tarran ja kertonut vakavalla ilmeellä että sadalla tarralla saa hopeisen lehmäkoristeen kun maitoa heruu noin paljon, se olisi huvittanut minua. Tästä voisi todeta että MMM eli Mehukas Muija Minulla.

30. päivä, aamu

Vaihdoin vaipan.

Hurjaa. Siis aamulla Laura sanoi että vaihda sille vaippa ja silmät puoliummessa kävin putsaamassa takapuolta ja riisuin housut, eikun toisinpäin (luultavasti, olin niin väsynyt etten osaa sanoa varmaksi), ja laitoin kuivan vaipan ja vauva nukahti. Ja vaippa oli pysynyt paikoillaan!

Selitys? Unirytmi ehkä. Vauva tuntuu olevan noin 23..03 tuntien kieppeillä pirteä ja hereillä, silloin tulee kakkaa ja pissaa paljon (esim. eilen neljä vaippaa viidessä minuutissa) ja silmät ovat auki eikä tuo tunnu nukahtavan. Nyt aamulla ilmeisesti vauva on samassa vaiheessa kuin aikuiset aamuyön tunteina.

Kohta tulee kätilö kotikäynnille. Arvatenkin Laura miettii että pitää siivota; minä taas mietin haenko kaupasta pullaa ja piparia.

30. päivä, ilta

Kätilö kävi. Ei se nyt oikeastaan mitään erikoista sanonut. Napa on hyvä ja silmät kirkkaat ja iho kunnossa. Painoa oli 4580 grammaa, eli yli sata grammaa yli syntymäpainon.

Olen tänään vaihtanut vaipat muutamaan otteeseen. Se sujuu jo joteensakin. Takapuolen pesukin menee ehkä jotenkin, mutta aika hankala rimpuileva vauva vielä on käsitellä.

Vauva on hereillä. Tai on se nyt aiemminkin ollut, mutta vain syödessään. Nyt se makoilee jo silmät auki ja seurailee jotain silmillä. Ja nyt pitää muistaa että pelkkä vaippasyöttöröytäytyssänkyyn -kierto ei enää riitä vaan vauva ei heti nukahda saatuaan syötyä.

Yhteiskuntakin muisti meitä taas. Maistraatista tuli kirje, jossa kysytään nimeä ja äidinkieltä, ja kerrotaan mikä on vauvan henkilötunnus. "Että tervetuloa vain yhteiskuntaan", toivoo väestörekisterikeskus. Sukunimeä kysytään, vaikka mukana on ohje joka kertoo että vauvan nimi on sama kuin huoltajien yhteinen sukunimi. Kooderi on ollut laiska kun lomakkeelle ei ole sitä esitäytetty.