Päivä alkoi pohdinnalla yksilön ja yhteisön välisen suhteen jännitteestä. Eli että kärsinkö minä vai kärsivätkö työkaverit. Suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä.
Sen vielä kestäisi että lämmin vesi on poikki, mutta onnetonta kun myös netti oli poikki. Ei ole hyvä aloitus aamulle, ei. Semminkin kun yö oli taas mitä oli, Ollin sai nukkumaan vain syliin pomppimalla ja ainoa johon sain vauvan laskettua nukkuvana (s.e. vauva ei voi kierähtää ja tipahtaa lattialle) oli olohuoneen sänky. Sitten piti itse nukkua olohuoneen matolla. Äh.
No, töitä tuli kumminkin tehtyä. Illalla oli taas vapaatoimisto, ja siellä peli-ilta. Olli oli ihmeen tyytyväinen. Nyt nukkuu, odottaa tietysti yötä jotta jaksaa huutaa.
Huomenna on neuvolapunnitus. Laura on ihan varannut ajan, että näkee paljonko lapsi painaa. Siitä sitten tietää vähän paremmin onko syytä huolestua. Kai, niin ainakin luulen.
SÄHKÖPOSTI! Voi hyvä ihme, SÄHKÖPOSTI!
Laura soitti ja ihmetteli miksen ole jo kotona kun on se kokous. Kuulemma kolme tuntia sitten soittaessaan oli sanonutkin siitä. Voi ihme, kun ei luulisi kukaan että muistan asioita jotka eivät ole sähköpostissani. Ahdistaa vallan kun aina unohtaa jotain.
Tänään oli neuvola. Ei siellä nyt ihmeempiä osattu sanoa. Paino on kasvanut 100 grammaa per viikko, pituus oli sama kuin viimeksi. Laura otti maidon takaisin käyttöön ja nyt katsotaan tuleeko Ollille enemmän oireita. Sen mukaan sitten jatketaan ja haetaan mahdollista allergeeniä.
Aamulla Ollilla oli siisti iho, ja se alkoi punoittaa puoli tuntia imetyksestä. Joku nopeavaikutteinen allergeeni, mikä? Tai sitten jotain ihan muuta murhetta.
Viime yö meni paremmin. Toisaalta nyt Olli on pulautellut. Pulautukset maidosta, muu soijasta? Iho on nyt oikein hyvä.
"Jos keksit miten vanhemmiltani saa toisen auton." Noin Laura kommentoi kun tuli puhetta vanhemmilleni menosta. Ajattelin sen tarkoittavan autoa johon vaunut mahtuvat hyvin, mutta siitä ei ollut kyse. Laura haluaa että minä ja huutava Olli menemme yhdessä autossa ja hän toisessa... nojoo, tosi on että juuri kohta emme lähde minnekään.
Laura piti vohvelikestit. Kaikkea se jaksaa.
Minä puolestani pääsin kirjoittamaan Aviisiin isti vs. isti -palstalle. Kiva.
Yö kohtuullinen, iho hyvä, jonkun verran pulauttelua. Allergeeni? Vehnä?
Huomenna va-liiton seminaariin, sunnuntaina paluu. Mitenkähän lienee, olenko siellä hereillä? Ensi yö ratkaisee.
Nyt pitää siivota. Lauralle tulee pitkä viikonloppu. :-\
HAA-AA-AAA-aukotus. Olli antoi nukkua kohtuullisen hyvin, mutta Eerika sitten aamulla herätti vähän turhan aikaisin. Tai tiedä häntä, Laura oli hereillä jossain välissä.
Illalla tapahtui vallan suuri ihme - Olli nukahti kehtoon ilman liinaa. Laura keinutti kehtoa ja lauloi unilaulua. Ja teki sudokua samaan aikaan... Laura alkaa muuttua magnetofoniksi jossa on keinutusominaisuus.
8:37 - 13 minuuttia lähtöön tai jotain.
Hei sinä siellä! Asutko Lahdessa tai lähellä, ja olet kiinnostunut vapaa-ajattelusta? Liity siinä tapauksessa postilistalle! Lisätietoa osoitteesta jori.mantysalo@uta.fi
Joo, eli vapaa-ajattelijoiden seminaari oli. Ollin kanssa Laura oli sillä aikaa pärjännyt ilmeisesti aika hyvin. Tai sitten tuo on liian hyvä vaikuttamaan siltä ettei mitään hätää ole.
Minä meinasin kirjoittaa tähän blogiin että ei ole ollenkaan ihottumaa, että hienoa ja upeeta. Ja sitten Laura näytti että katso, tuollaisia laikkuja. Huoh.
Niin ne lahtelaiset. Siellä on yhdistys jossa ei ole yhtäkään sähköpostillista johtokunnassa. Lienee syytä puhkua sinne vähän henkeä, postilistalla aloittaen.
Huoh. Viime yönä Olli heräsi ainakin viidesti. Kyllä se sitten nukahtikin taas kohtuudella, herätäkseen taas tuntia myöhemmin. Eikä onneksi väsyttänytkään aamulla.
Aamulehdessä oli juttu jonka mukaan vauvoja ei saa ravistella. Minulle ei kyllä selvinnyt mitä siinä oikein ravistelulla tarkoitetaan. Ilmeisesti ei kumminkaan pomppimista jumppapallolla. Niin Laura ainakin sanoi, samalla kun sanoi että tämän blogin tekstit liioittelevat sitä miten paljon vaunut hyppivät kun Ollia nukutetaan. Voipi olla että liioittelenkin. Luulen kyllä, että kukaan ei tätä blogia käytä isin oppikirjana, tai ainakin toivon niin.
Nyt ei ole ollut ihottumaa eikä pulautteluakaan. Laura juo maitoa. Ei ehkä siis ole allergiaa. Muutoin todettakoon, että pissat ovat suurentuneet. Se lienee kehitystä jossa virtsansulkijalihas kehittyy.
Viime yönä Olli heräsi vähemmän. Oli näet pidempään hereillä joka kerta.
Nyt tuo on makuuhuoneessa kehdossa, Laura keinuttaa kehtoa ja laulaa. Ehkä nukahtaa siihen, luultavammin ei.
Väsy. Huomenna pitäisi jaksaa taas tehdä töitäkin. Äh.
Höh. Ihottumaa, kuulemma, ja huutanut, kuulen ma. Tai siis kuulin ma, Laura soitti töihin. Hain Lauran äidiltään, jossa oli Ollin kanssa ja Olli huusi kuin syötävä. Matkan autolla, pari kilometriä, Olli huusi kuin [tähän kielikuva, joka on vahvempi kuin 'huutaa kuin syötävä'].
Kotona nukahti tissille, Laura kantoi kehtoon, nukkuu. Ja Laurakin taisi jo nukahtaa.
"Tää voiko olla totta". Se on jostain laulusta, en muista mistä.
Ei ollut totta se eilinen. Tai no, kyllähän Olli nukkui sentään tunnin verran. Mutta yö meni kitisten. Noloa kun Laura aina hoitaa vauvaa, minä kun kertakaikkisesti nukun väsyneenä vaikka Olli huutaisi vieressä. Loppuyöstä jaksoin vähän nousta ja auttaa.
Luimme www-sivulta tassuttelusta. Se ei tarkoita kissan hankintaa, vaan semmoista että vauvaa tyynnytellään painamalla melko lujasti, niinkuin elukat painavat tassulla. Vaikken minä kyllä muista nähneeni, että sen enempää porsailla, vasikoilla kuin kissanpennuillakaan olisi mitään nukahtamisvaikeuksia ollut.
Anyway, se tassuttelu saattaa auttaa. Katsoo nyt muutaman yön miten käy.
Tein Eerikalle oman käyttäjätunnuksen koneelle. Tosin Eerikalla on sellainen ollutkin aiemmin, mutta nyt tuo osaa paremmin jo käyttää ohjelmia. Ruudulla kone kertoo parhaillaan, että Google ei löydä mitään hakusanalla 'pikuk2konen'.
Kun minä tulin opiskelemaan, ei ollut hajuakaan siitä minkälaista yliopistossa opiskelu on. No, ensimmäisellä luennolla kumminkin jokin käsitys tuli, kun sellainen 40+ -vuotias mies melko siisteissä vaatteissa luennoi kuuluvalla äänellä.
Elämäni toinen luento oli sitten diskreettiä matematiikkaa. Istuin salissa ja katselin miten ihmisiä virtaa ovista sisään. Miehiä ja naisia, sinistä ja punaista vaatetta, pitkää ja pätkää. Huomio kiinnittyi hetkeksi yhteen naiseen, naiseksikin aika lyhyeen, reppu selässä kulkevaan. Tämä nainen käveli suoraan luokan eteen ja alkoi höpistä jotain kurssin sisällöstä. Se oli kyllä hämmentävää, ei tiennyt oliko tuo minua vanhempi vai nuorempi.
Luennoitsija tuo tosiaan oli, Riitta nimeltään. Ehdin olla oppilaana myöhemminkin ja sittemmin vedin harjoituksia Riitan luennoimalla kurssilla. Kerran vielä oppilaana ollessani Riitta tuli sanomaan että "Arvosanoja ei jaettu naamataulun mukaan. Sinä sait muuten kolmosen." Kolmonen on paras arvosana...
Nyt tämä Riitta, joka ei enää vuosiin ole yliopiston palveluksessa ollut, saa lapsen. Joten olkaa hyvä: Riitan äitiblogi.
* * *
Nojuu, takaisin omaan vauvaan. Ei tuosta tolkkua ota, ihme kitinää jatkuvasti. Viime yö oli kyllä parempi, ei herännyt kuin kai kolmesti. Sitä tassuotetta on nyt kokeiltu, vaan ei tuo tunnu auttavan. Pomppiminen toimii, ainakin jotenkin. Ja tissittely joka tapauksessa tehoaa paremmin kuin tassuttelu, vaan Laura ei tahdo opettaa vauvaa nukahtamaan tissille.
Tänään siivosimme, nyt voi Ollin jättää lattialle kokeilemaan ryömimistä. Tuntuu jokusen sentin pääsevän eteenpäin.
Aamulla puin alushousut, ne samat joita illalla ehdin hetken pitää saunan jälkeen. En tietysti tarkistanut niitä enää. Vaimo perhana oli yön aikana leikannut niihin reiän, halkaisijaltaan ehkä 6-7 senttimetriä eli toinen takakankku näkyy. Muistelen hämärästi, että eilen tuo purnutti jotain "ne on liian kuluneet eikä niitä voi käyttää", vaikka ei näissä ollut kuin joku muutaman millin reikä silloin. Joku miestensuojelulaki pitää säätää ja siinä tuollaiset temput kieltää.
Ja arvon naislukija: ei, en todellakaan vaivaudu tarkistamaan aamulla vaatteiden kuntoa jos ne olen illalla katsonut.
Haa-aukotus. Vapaa-ajattelijoiden pikkujoulut olivat. Neljästä melkein kahteen, huh. Vaan onpa meillä juhlimisen aihettakin.
Tajusinpa kotiintullessa jotain: Pääsemme nukkumaan ihan normaaliin aikaan! Tällöinhän se Olli on jokusena yönä nukahtanut. Lauran äiti oli vauvanvahtina. On kuulemma nukahtanut puoli 12 ja herännyt sen jälkeen kahdesti. Toisaalta viime yö oli parempi kuin edellinen, ja päivä meni joteensakin mukavasti.
Siniristiliput liehuvat. Kirjaimellisesti, tuulee. Isänpäivä on. Ja minä sain - paitsi kortin ja kahvin vuoteeseen - kuhaa. Oikein hyvää vaalealihaista ja hennon herkän makuista. Muukavaa. On ihan jaatis-olo. Siis siltainsinööri Jaatista lainaten minä olen varmaan maailman onnellisin mies. (Vaimoja tosin on yksi, mutta sitäkin parempi.)
Olli nukkuu. Onkin nukkunut paljon, ja viime loppuyön nukkui kokonaan! Aamulla sitten oli sängyssä tyytyväisenä ja hymyili. Ei ole itse asiassa itkenyt tänään ollenkaan. Nyt kun vielä tietäisi mikä on syynä.
Tunnin taikka parin päästä tulee vieraita, Laura on kutsunut isänsä ja äitinsä sitten aveciksi, ja veljensä ynnä tyttöystävänsä. Siis veljen tyttöystävän. Hauskaa tämä kieli suomen on.
Riitta korjasi omassa blogissaan että arvosana oli kolme miinus. Tosi on, myönnettäköön. Lukijan harkintaan jääköön mitä se tarkoittaa naamasta.
Sitten Riitta kirjoitti että mainitusta kurssista on kaikkein eniten ollut hyötyä nykyisessä työssään. Tarkoitti kyllä edellistä työtä eli erehtyi vähän. Nykyinen työnimike on 'äiti', ja siinä ei numeerinen matematiikka auta. Enemmän tarvitaan mm. yhteiskuntaoppia ("Äiti, missä valtio asuu?") ja kemiaa (miten poistaa tahra jossa on vaikkapa tomaattia, purukumia ja suklaata) sekä eritoten psykologiaa ("En! Tuo on tyttöjen/poikien vaate.").
Eka ruoka. Kurkkua. Olli jyysti sitä, kuori jäi mutta muuten kurkunpala katosi varsin vauhdikkaastikin suuhun. Jäämme odottamaan tuleeko tästä vatsavaivoja tms.
Parempi päivä. Aamulla sai nukkua, ja yökin meni aika mukavasti. Iltapäivällä Laura soitti, ihan vain jotta minäkin kuulisin miten Olli huutaa. Se oli tärkeä soitto se, en olekaan koskaan ennen kuullut Ollin huutavan...
Olli selvästikin ryömii. Ei tosin enempää kuin 10-20 senttiä, mutta kumminkin.
TV-lupatarkastaja kävi, perkele. Minulla ei ole televisiota (eikä näillä näkyminen tulekaan), mutta minusta saisi karhuta Ylen menot veroissa. Kumma kun verorahaa käytetään palveluihin joita kuluttaa <5% kansalaisista, mutta ei sellaiseen jota kuluttaa >95%. Keväällä juuri kävi, ja soitettu on pariinkin otteeseen. Varsinkin soitto joka alkaa "Viestintävirastosta päivää" on ATK-ylläpitäjälle pirun mukava. Oveen voisi tehdä "Ei ole telkkaria, en osta pölynimuria ja Jehovan todistaja saa kyllä tulla saarnaamaan mutta asukas on telaketjuateisti" -lapun. Taakse vaikka lupatarkastajia varten kotietsinnän edellytykset pakkokeinolaista, jos kehtaa joku väittää omiaan.
Meillä asuu idiootti ja tällä kertaa se en ole minä:
- Älä laita pussilakanoita, minä teen kohta
- . . .
- Sinähän laitoit ne! Kielsin!
- Eeet kieltänyt.
- . . .
- JORI! Unohditko sen sängyn?!
- Häh. Sinähän laitoit sen jo?
- En kokonaan, kun olkapää tuli kipeäksi.
Mikä siinä on että ei voi olla väkertämättä jos kädet ovat kipeitä?
* * *
Tänään kehto vaihtui pinnasänkyyn. Molemmat ovat muistaakseni Ollin vanhoja, siis sen isoisä-Ollin.
Viime yönä Laura hääti minut toiseen huoneeseen ja hoiti itse Ollia. Oli se kai joskus nukahtanut, kahdelta kai. Laura sai onneksi nukkua aamulla sentään yhteentoista. Eerika taas heräsi ennen kuutta ja sanoi ettei saa nukuttua. Naputti sitten tietokonetta pari tuntia, pelasi kai jotain.
Viime yönä Olli nukahti mukavasti ja heräsi vain pari kertaa. Niistäkin toisen syy oli märkä vaippa, ja uni tuli taas heti vaipanvaihdon jälkeen.
Nyt Laura on taas makuuhuoneessa. Olli on pinnasängyssä ja Laura laulaa. Nukahtaisi nyt. Pomputtelua ollaan lopeteltu, ja näyttää siltä että pikkuhiljaa Olli alkaa ehkä nukkua hiukan paremmin. Ehkä se tästä.
Tänään olin kuuntelemassa kun Henrik Ingo puhui kirjastaan Avoin elämä. Se oli mielenkiintoista. Jotain kertoo sekin, että tällaiseen "ylimääräiseen" on taas edes joskus aikaa.
Aloitan kävijäkyselyllä. Vain yksi kysymys. Tuloksena saat virheilmoituksen, sitten myöhemmin lasken lokeista luvut.
Hyvä puoli: ei kakkaamisvaikeuksia. Huono puoli: se tarkoittaa että aamulla kuului tasan yksi "prut" ja lakanalla oli aimo kasa tavaraa. Illalla tuli toinen kakka, ensimmäinen kerta laatuaan kai tällainen päivä.
Nukahti äsken melko nopeasti, ehkä puolessa tunnissa. Eikä ole huutanut paljon, selvästi tässä mennään parempaan suuntaan. Saunassa Olli olla köllötti lattialla täyden tunnin ihmetellen minne on joutunut.
Kurkkua annettiin taas tänään pieni pala jyrsittäväksi.
Vauvan käytettävyys on kyllä huono, esim. progress bar eli edistymispalkki puuttuu. Kun sitä nukuttaa, se huutaa. Ja huutaa. Ja huutaa. Ja huutaa. Ja sitten minuutin kitisee, ja nukahtaa. Eli ei tiedä huudosta pitääkö nyt odottaa vielä minuutti vai tunti, vai ehkä puolen yötä.
Perjantai, työviikko tehty taas. Huomenna aamulla aikaisin Laura lähtee nettitapaamispikkujouluun. Jee. Laura tykkää, varmaankin Eerika tykkää kun on muita mukuloita, ja Jori tykkää. Täytyy oikein suunnitella mitä sitä tekisi, kun on pari vapaata päivää. Pyöräilyä, ehkä Sulkavuorelle; kirjastoon, jonnekin kebabille; koneen naputtelua kaikessa rauhassa, ehkä jotain pientä koodausta; voisi kilauttaa kaverille ja käydä kylässä; ja iso annos lihaperunasoselaatikkoa ruuaksi, nyt kun on savujuustoakin. Ja nukkumista tietty!
Laura nukuttaa juuri toisessa huoneessa Ollia, mikä ei tunnu sujuvan kovin hyvin. Itsekin yritin. Ei oikein toiminut tänään. Eilen nukahti n. puolessa tunnissa, mutta kun sain isiblogin tehtyä rupesi Olli huutelemaan. Piti käydä ainakin viidesti silittämässä takaisin uneen. Yö meni minusta hyvin, mutta kun kerroin Lauralle että olipa helppo yö, tuo katsoi jotenkin oudosti ja sanoi että niin sinusta. Höh, mielestäni nukuin vauvan puolella. No, ehkä Laura sitten yöllä sai useinkin rauhoitella vauvaa.
Marraskuun puoliväli. Saisi töistäkin pikkuhiljaa tulla mustaa valkoisella. 69% atk-amanuenssin töitä on varma, ja loppu 31% nykyisen työn jatkoa pitäisi olla selvä. Eilen oli tietohallintoryhmän kokous ja siellä puitiin virkoja, on nimittäin yksi kollegoista lähdössä ja toisestakaan ei tiedä. Erinomaisen todennäköistä on, että virkaan tulee valituksi joku tutkinnon valmiiksi saanut, joka oikeasti haluaa tehdä jotain muuta mutta vakiovirkoja ei tutkijoille ole kumminkaan tarjolla.
Ellei se 31% kumminkaan nyt tule, lähetän Plenwarelle kirjeen. Että hei siellä, palkatkaa kolmannes nörttiä. Kun kolmasosa työntekijöistä tuntuu lähteneen tuonne (OK, hieman karrikoiden), voisivat palkata kolmanneksen mikrotukea, verkon ylläpitoa ja sen sellaista...
Olen yksin, Laura ja Eerika ja Olli lähtivät aamupuolella päivää. Pyöräilin Pärrinkoskelle ja kuuntelin aikani kosken kohinaa pimeässä. Pitäisi tehdä lista kivoista paikoista joihin pyöräillä Tampereella. Sitten olen muuten vain ollut, ja hoitanut jotain vapaa-ajattelijoiden juttujakin.
Joko olen tulossa hulluksi tai sitten olen aiemmin sätkinyt ja hätäillyt suotta. Kuulin sellaisen "ää-ängh-nngh" -äänen parvekkeelta. Lähdin tietysti heti katsomaan joko Olli heräsi. Ja tajusin että Olliin on matkaa alun toista sataa kilometria. Että joo, joku siis pystyy pitämään ilmeisesti vierekkäisillä parvekkeilla ääntä joka kuulostaa vauvalta. Periaatteessa ehkä pari kerrosta alempana oleva mukula, vaan ei ole oikein uskottava selitys.
Huoh, olikohan tänään kahden pimeän välissä viiru valoa? Oli kai, luulisin.
Kello on vähän yli viisi, kohtapuoliin Laura ja muutkin tulevat. Kävelinpä tänään jonkinlaisen lenkin. Nyt alkaa kyllä olla jo hassu olo, on niin tottunut siihen että aina on elämää ja talo tuntuu hiljaiselta juuri nyt. Olisi ehkä pitänyt jaksaa siivota täällä, mutta sitten toisaalta ehkä parempi että en.
Viime yönä nukuin jotakuinkin yhdeksän tuntia. Pienten iltatorkkujen lisäksi se ei ole kovin paljon. Ehkä tässä ei ole varsinaista univajetta, vaan sellainen puutunut olo kun yöt ovat katkeilleet. Äsken torkuin kai tunnin, mutta olo on vieläkin jotenkin väsy. Kahvia. Joo, unihan on kofeiinin veripitoisuuden noususta johtuva harha, kuten joko sananikkari on keksinyt.
Äh, unohdin että piti olla lomaa. Eli siis oli sovittu jo aiemmin että olen kotona, mutta minähän lähdin autuaasti töihin. Täytyy keksiä joku muistutussysteemi, tai sitten pitäisi saada Laura muistuttamaan minua kaikesta monta kertaa. Yritin tänään verrata siihen että tottahan tuo opastaisi jos olisin sokea, mutta vertaus ei kai toiminut.
Laura tietysti suuttui kun unohdin. Siitä tuli surku.
Neuvolassa käytiin. 1.5 senttiä ja 300 grammaa, parissa viikossa. Ei tarpeeksi mutta enemmän, ei ilmeisesti isoon huoleenkaan syytä.
Kakka tuli. Outoa, nyt lapsi on kakkinut parin päivän välein.
Autokin on taas katsastettu. Jälleen yksi asia jossa huomaa aikapulan. Normaalisti ei olisi mikään ongelma käyttää aikaa jonottamalla vuoroaan, nyt se harmitti.
Eerika sai jonkun hermoromahduksen illalla. Koulussa oli kiusattu kun on haalari, ainoana luokastaan. Laura soitti opettajalle, lapsiparka ei ollut kertonut itse eikä kukaan muukaan. Liekö se sitten näkynyt nyt illalla?
Viime yö oli hankala, Olli heräsi vajaan tunninkin välein ja piti silittää uneen. Ehkä siksi tämä tekstinkin on nyt kovin hyppelehtivää.
Loppukommenttina voi todeta että on se hienoa kun oma lapsi menestyy maailmalla. Eli eroakirkosta.fi:llä on vuosipäivä. Kaksi vuotta ja 28000 eronnutta.
Noniin, vuoden 1977 kirjanpidon tositteet on sitten hävitetty. Eli vapaa-ajattelijoiden toimistoa siivottiin. Ollista se oli kivaa, sai olla ja katsella kun ihmiset liikkuvat ja väkertävät, mutta ei tehdä mitään kovaäänistä eikä rajua.
Nyt kun tultiin kotiin tuo nukahti oikein erityisen mukavasti sänkyynsä. Jee.
Nyt tuli ensimmäinen takauma Eerikan ekoista vuosista. Kun tuon edellisen lapsen naimakaupanpäälliseksi sain, se oli kaksi ja puoli. Muistan miten Laura aina sanoi että kyllä sen kuulee koska lapsi itkee oikeasti ja koska vain huomiopulaa. Ei erota. Nyt Laura väittää että kyllä senkin erottaa koska Olli vain "pitää ääntä" ja koska se itkee, ja viimeksimainitusta vieläpä mikä on kipuitkua ja mikä väsyitkua. Mutta kun ei perhana vieköön erota.
Huaah, yö oli todella kelju. Olli heräsi vajaan tunnin välein, ilmeisesti koko yön läpi. Itse kyllä taisin neljästä seitsemään nukkua yhtäjaksoisesti. Aamulla selvisi syykin, 38.7 astetta kuumetta.
No, tein silti pienen työpäivän, nelisen tuntia. Merkkasin tälle viikolle kolme lomapäivää, eli nyt voisi periaatteessa olla kotona torstain ja perjantaina. Aika epämääräistä tämä on, mutta yritän edes jotakuinkin täsmätä määriä.
Illalla oli jo aiemmin sovittu matka Jyväskylään. Olin paikallisen va-yhdistyksen vuosikokouksen vieraana ja puhuin sitten vähän liiton toiminnasta yleisesti. Aika monotoniseksi puhe taisi jäädä, alkoi olla jo aika puutunut olo kun unenpuute tuli esille.
Kuume mitattiin juuri. 38.2 eli paranemaan päin, mutta eipä liene ensi yönä toiveita yli tunnin yhtäjaksoisesta unesta.
Kuume ohi, nuha paranemassa taikka oikeastaan jo parantunut.
Lomapäivä, Laura oli poissa lasten kanssa, nukuin. Sain jopa jossain määrin nukuttua ihan oikeasti enkä vain maattua - ärsyttävää kun se ei aina onnistu.
Ollille on syötetty jo ananastakin kerran, nyt Laura ehdotti että riisiä sitten. Hämmentäväistä, joko se mothermilk only -vaihe nyt meni?
Työpaikka varmistui tänään päivällä, ainakin pääosin. Jos nyt sitten rahaa riittääkin vain esim. 20% palkkaukseen, pitää hankkia loppu 19% jostain.
Suuren lukijakyselyn tulokset: lukijoita 6 miestä ja 8 naista.
Ananas. Jos kauppalistassa lukee "ananas, persikoita, oivariinia", niin kyllä sen silloin voi tulkita että kokonainen ananas eikä niitä säilykkeitä. Onneksi tajusin asian, kun hain muita säilykkeitä.
Ihottuma, paha. Ollille annettiin tänään päivällä riisiä, aika iso annoskin vielä. Ja nyt on ihottuma. Laura vaikutti vallan surkealta siitä, kun riisi on yleensä sopivinta viljaa ja jos riisi ei sovi niin ei sitten moni muukaan. Minä en nyt vielä oikein luottaisi yhden kokeen tuloksiin. Syöttää jonkin aikaa taas kurkkua, ja sitten kun ihottuma on päivän poissa, antaa riisiä.
Heh, sain korjaustiedon: lukijoita on yksi miehenpuolikas lisää. Eli eräs naislukija lukee parhaat palat ääneen, joten mieskin kuulee.
Nyt oli aamulla ihottuma pois, ja imetyksen jälkeen takaisin oikein pahana. Uusin hypoteesi: palkokasvit. Lauran nauttima maito on oikeasti viiliä, jossa on talkkunaa, jossa on hernettä. Toisaalta soija on papu myös.
Äsken Olli nukahti parvekkeelle. Näin päivällä onkin ne pisimmät unet vuorokauden mittaan. Onneksi Olli ei nyt pitänyt ääntä. Pari päivää sitten Laura tuli kiukkuisena kysymään miksen ota lasta syliin. Kuulemma se itki, vaikka täsmälleen samanlaisesta äänestä Laura on aiemmin sanonut että unilaulua se on.
Olli perhana. Viiden (5) tunnin "päiväunet". Yli kaksi kertaa enemmän yhtäjaksoista unta kuin yöllä parhaimmillaankaan.
Tein ruokaa, tai siis paistoin pari pihviä. Vaimon kommentti: "Tää kyllä maistuu ihan helvetin pahalle, mutta minusta on hienoa että olet oppinut tekemään ruokaa." Eerika tuli sitten myöhemmin, ja maistoi kun komensin. Kävi sylkemässä palan biojätteeseen ja sanoi pikkuvanhalla äänellä että "voi luoja mitä ruokaa". Että näin. Paistoaika 15 minuuttia, kuten pihvi (tai kyljys tai jotain) paketin päällä luki, ja marinadi keittokirjan ohjeen mukaan. Pah! Sitäpaitsi minusta pihvi oli ihan hyvää.
Täällä on talvi. Lumentulo jatkui pitkin päivää, ja nyt maa on ihan valkoinen. Pitkäänpä kestikin jotain syksyntapaista.
Suunnittelin jatkon blogille. Sunnuntaina 18.12 on tarkoitus laittaa viimeinen blogimerkintä, ja varmaan joku epilogi sitten joskus, mutta siitä aikanaan tarkemmin.
Siivouspäivä, tuplakakkapäivä, sunnuntai. Ei oikeastaan mitään erikoista.
Viime yö oli kurja, kuten edellinenkin, ja varmaan tulevakin. Riisiä annettiin taas, mutta vasta illemmalla joten ei ennen aamua tiedä tuleeko ihottumaa.
Joulu perhana on tulossa. Eli joulusiivous, ja lahjoja pitäisi hankkia ja väkertää. Äh, ei jaksaisi.
Laura on poissa, Helsingissä yötä kera Ollin. Minä olen Eerikan kanssa, äsken olimme melkein kaksi tuntia ulkona ja teimme lumiukkoja. Tai oikeastaan lumitunnelia kun Eerika tykkää ryömiä. Lasten ikäero on sopiva sikäli, että Ollin viihdyttäminen on varmasti hyvä tekosyy peuhata lumessa ennenkuin Eerikan viihdyttäminen ei syyksi enää kelpaa.
Kivaa olla välissä Een kanssa. Olen yrittänyt varata aikaa sillä tavalla, että ainakin joskus tulisi oltua niin Een, Ollin (onkohan se nyt Oo kun Eerika lyhennettiin ennen Eeksi?) kuin Laurankin kanssa kaksin.
Mitenkähän tuota saa nukuttua, kun ei kukaan huudä että ÄÄÄÄ?
Hmmm... ei oikein mitään erikoista kerrottavaa. Riisiä annettiin taas. Laura on tehnyt siitä mössöä ja pakastanut mössön jääpalarasiassa. Ovelaa, siitä voi ottaa aina palan tai pari ja sulattaa.
Laura palasi Helsingistä. Olli oli kuulemma nukkunut siellä aika pitkäänkin.
Pissaa ei ole enää pitkään aikaan saanut pottaan kuin harvoin. Ja kun äsken tuli pissa suoraan wc-pönttöön, se oli vain pieni liru. Sinänsä harmillista, helpommalla pääsee kun pissattaa eikä tule pyykkiä.
Puuh mikä yö. Olli kitisi jonnekin puoli kolmeen kunnes vihdoin nukahti. Vähän ennen viittä heräsi, ja Laura syötti puoli tuntia. Sitten Olli nukahti kiltisti omaan pinnasänkyyn. Aamulla se oli meidän sängyssämme. Kumpikaan ei muista missä välissä se on nostettu.
"Aamu" oli sitten vähän yhdentoista jälkeen. Töissäkin oli heti kun puolipäivä oli mennyt. Toisaalta eipä tuolla mitään olisi tehnyt, jos on niin väsynyt kuin oli.
Huokaus.