Etusivulle

Toukokuu - Jorin isiblogi

11. päivä

Synnytysvalmennus, toinen ja viimeinen kerta. Hermostuttaa. 26 päivää laskettuun aikaan. Eilen neuvolassa antoivat ymmärtää, että vauva voi syntyä etuajassa. Että "voitte te nyt pakata valmiiksi sen sairaalakassin"...

Mitähän tänään jäi synnytysvalmennuksesta mieleen? Että avautumisvaiheen jälkeen tuleva ponnistusvaihe on lyhyt. Että silloin sitten sanotaan että nyt ponnista, aiemmin vain odotellaan ja lievitetään kipua. Joo, tuon verran muistan varmaksi. Suurin tarkoitus kai lienee lisätä itseluottamusta.

Kätilö puhui sitten myös hätäsektioista, kohtuun kuolleen sikiön synnyttämisestä ja muusta vähemmän mukavasta. Onneksi niiden osuus on aika pieni.

12. päivä

Vaimo valitteli supisteluja aamulla. Sanoin että kirjoittaa päivän mittaan ettei ole menossa synnyttämään.

Ja viisi kertaa tuo kirjoittikin, että jatka vain rauhassa töitä...

13. päivä

Kelpo isä hoitaa perheelle leipää. Koska laboratorioinsinöörin homma on katkolla vuodenvaihteessa, naputin hakemuksen toisen laitoksen ATK-amanuenssiksi. Puolipäiväinen virka, sillä ei asuntolaina lyhene... saisi jatkua nykyinen tai sitten tarvitsen opetusta lisätyöksi.

Tänään on kuulemma supistellut vähemmän. Ehkä vauva sittenkin syntyy laskettuun aikaan. Tai sitten ei. Reaalimaailma on ikävän epäennustettava.

14. päivä

Huoh, siivousta. Tulisi maanantai ja pääsisi töihin. Rasittaa enemmän tehdä töitä joita ei osaa, minulla siis siivota tai tehdä ruokaa tai järjestää tavaroita. Mutta asuntoon on pakko raivata neljännen ihmisen tila.

Tänään saatiin vaunut. Lauran nettitutulta, kivaa. Monta vipua, nyt alan ymmärtää miksi vaunut ovat kalliit. Ne saa makuuasentoon tai istuma-asentoon tai sille välille ja kahvojen pituutta voi muuttaa ja vauvan saa vaunuihin etuperin tai takaperin ja vaunut saa vielä kasaankin autokuljetusta varten.

Vaunut olivat koirankarvaiset. Kumma että kissat eivät saaneet hepulia.

15. päivä

Tänään tajusin että vauva ei paina enempää kuin kissoista kevyempi. Ja Eetteri on ihan pieni. Mitenkä semmoista osaa pidellä? Siis vauvaa, ei kissaa. Kestää kai jotain puolitoista kuukautta että vauva painaa sen mitä Kloroformi eli kissoista isompi.

16. päivä

Tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan.

Paistoin valmiiksi pari kiloa jauhelihaa pakastimeen. Mietin ensin että hyvä että on valmiina ruokaa. Ja heti perään tajuan, että varaudun vauvaan kuin ydintalveen: ruokaakin pitää olla varastossa, jos kaikki aika menee vauvan kanssa ilman mahdollisuutta ruuanlaittoon.

17. päivä

Laura kertoi että vauva on kääntynyt oikein päin, kai. On vaarallista jos vauva syntyy takamus edellä, mutta toisaalta keisarinleikkaus on iso leikkaus ja siitäkin on murhetta. Äh, sietäisi nyt olla nuppi alaspäin.

Perheemme liittyi Luontoliittoon, ja minä siinä mukana. Ja nimekseni on laitettu Jari. Oikea on Jori. Ehkä vaimo tajuaa nyt, että nimen pitää olla joku tavallinen jota ei aina kuulla väärin. Luultavasti ei auta, "Laura Maria" kun itse toivoo että nimensä olisi joku erikoinen.

18. päivä

Tänään oli neuvola. Se tuntui vähän puoliturhalta - pahinta mitä voi sattua on ennenaikainen synnytys eikä se nyt oikeastaan enää niin ennenaikainen olisi. Tai sitten voi tapahtua jotain ikävämpää, josta vain en onnekseni tiedä.

Vauva perhana oli vielä aamulla oikeinpäin eli siis väärinpäin nuppi alas ja koivet ylös, mutta nyt se on taas kait kääntynyt. Ei kiva.

Pohdin listaa lohduttavista asioista. 1) Vauva ei syö puoleen vuoteen kuin tissiä joten en voi ruokkia sitä väärin. 2) En voi imettää väärin kun olen mies. 3) Vauva ei moneen kuukauteen liiku erityisesti mihinkään, joten pistorasioiden, hellan yms. varmistuksiin on aikaa. 4) Kohtaan yksi viitaten äiti ja vauva on helpohko ottaa mukaan kun ruoka kulkee aina mukana.

19. päivä

Laura oli viime yönä kipeä. Silittelin yöhön saakka, ja joskus puolenyön jälkeen kun piti itse nukkua, en saanutkaan unta.

Pahuksen vauva ei ole ilmeisesti nytkään alhaalla sillä tavalla kuin pitäisi.

20. päivä

Kurnau. Kissat on tarkoitus antaa pois, että saa parvekkeelle tilaa. Kissoille ei vain tunnukaan löytyvän ottajaa.

Järjestimme vauvan vaatteita. Vaimo aina jaksaa, nytkin kerättiin 70-senttisiä yhteen pussiin. En minä vain toimertuisi miettimään kuukausia tai vuosia etukäteen mikä on sopiva vaate muksulle. Oma vaatepuoli onkin onneksi simppeli: ostin taannoin kuudet samanlaiset mustat housut, näillä pärjääkin kotvasen.

Se vauva ei vieläkään ole laskeutunut. Se laskeutuminen kuulemma on eri asia kuin se että on pää alaspäin. Nyt ei kai ole edes pää alas.

21. päivä

Aamulla tein sekahedelmäkeittoa, mutta unohdin että hedelmiä pitää keittää jonkin aikaa. Vein lapsen kaverille yöksi, mutta unohdin tietysti valmiin vaaterepun. Kaupasta piti ostaa lakritsia vaan unohdin. Niin ja lapsi heräsi kello 06:03, ja olisi pitänyt laittaa se takaisin nukkumaan. Tai ainakin komentaa aiemmin pihalle leikkimään.

Reaalimaailma ja minä emme ole yhteensopivia. Maailmassa on joku bugi kun minä teen käytännöllisiä asioita. Ei atk-siviili korjaa itse tietokonettaan, miksi minun pitäisi tehdä kotitöitä? Semminkin kun olen niissä varmaan huonompi kuin atk-siviili koneenkorjauksessa. Tietty työaikani pitäisi olla kymmenisen tuntia, nykyisen kahdeksan plus kaksi -systeemin sijaan, jossa pari tuntia räpellä ruuan tms. kanssa.

Lapsi on kaverilla yötä. Menin päivätorkuille ja laitoin mahan päälle lapun jossa luki ETMH. En Tee Mitään Hyödyllistä. Että vaimo tiesi että nyt pidän lepopäivää. Paitsi että edellistä lausetta kirjoittaessa (kirjaimellisesti!) kuului "voitais tehdä jotain järkevää". Huokaus.

22. päivä

Lapsi oli viime yön poissa. Nukuin yli kymmenen tuntia, sunnuntaina ei ollut murhetta töistäkään. Mmmmuukavaa!

"Kyllä sen sitten huomaa ihan varmasti", kertoi yksi isyyskouluttja. Siis harjoitussupistusten ja oikeiden eron. Niin kai, paitsi jos isoja ja kipeitä supistuksia on ollut puolet raskausajasta. Niin että ehkä tänä yönä pitää lähteä, tai sitten kolmen viikon kuluttua.

23. päivä

Laura oli kovin kipeä viime yön. Ei kiva. Vauvakin on vissiin taas koivet alaspäin. Ei kiva sekään.

Itse olin kovasti pirteä koko päivän. Auttaa kun sai levätä viikonloppuna. Auttaa oikein kovasti. Jotain kivaa siis sentään tässä päivässä.

24. päivä

Olen pirteä. Siihen lienee joku syy. Valo? Periaatteessa mutta on tässä kevättä jo ollut. Adreaniliini, oletan. Olisi kiva jos olisi joku oikea "stressin" mittari, vaikka adreaniliinipitoisuuden mittari. Stressi on edellä lainausmerkeissä ja tarkoittaa ylipäänsä kehon tehostettua toimintatilaa. Kai synnytyksen odottelu jotain vaikuttaa.

Nyt se vauva ainakin vissiin ehkä kaiketi oli oikeinpäin.

Mielenkiintoisia järjestelyjä. Pitää viedä nimikirjanote, joka saapuu työpaikan sisäisessä postissa, kirjaamoon. Mutta kun en itse tiedä koska tulee lähtö, piti pyytää kaveri hoitamaan asia tarvittaessa.

25. päivä

Neuvolapäivä. Vauva ilmeisesti väärinpäin - huomiselle varattiin ultra, jossa asia tarkistetaan.

Laura kertoo olevansa pirteämpi. Kipeä kyllä, sattuu kovasti, mutta ei sillä tavalla väsynyt ja voimaton kuin aiemmin.

26. päivä

Ultrassa todettiin että vauva on oikeinpäin. Lauran mukaan "laittoi käden vatsalle ja sanoi että juu oikeinpäin on, mutta katsoi sitten vielä ultralla".

Kymmenen päivää jäljellä.

27. päivä

Kaunis ilma tänään. Ensimmäinen päivä sitten blogin aloittamisen kun ei ole mitään kirjoitettavaa. Laurakin voi kuten eilen.

28. päivä

Saimme toiset vaunut. Niitä tarvitaan kahdet, tai tarvitaan ja "tarvitaan". Toiset menevät parvekkeelle. Parvekevaunut ovat vanhempaa mallia, mutta on niissäkin yllättävän paljon vipuja joista vääntää.

Vaununlahjoittajaperheen isä kertoi että firmansa ehkä tarvitsee ohjelmoijaa vuodenvaihteessa. Pidetään mielessä.

Laura on edelleen selvästi pirteämpi. Hyvä niin.

29. päivä

Viikko ja päivä jäljellä. Pahakurki, vauvojen pitäisi kyllä vähintään syntyä täsmälleen laskettuna päivänä. Mieluiten toki ennalta päätettävänä päivänä. Ärsyttävää pähkiä suunnitelmia jos-muodossa. Eerikan esikoulun lopettajaiset ylihuomenna - eikä vielä nyt tiedä pääseekö sinne.

Kokeilin kuunnella vauvaa mahan läpi. Kuulin jotain mikä saattaa olla sikiön sydänääni. Tai sitten kuvittelin. Hikan (juu, en minäkään ennen tiennyt että sikiöllä on usein hikka (tai ainakin jotain jota kutsutaan nimellä hikka (joo, pitäisi vähentää sisäkkäsiä sulkeita))) kuuli tai tunsi, en oikeastaan tiedä kumpaa.

30. päivä

Väsyttää. Menen nukkumaan.

Onneksi Laura aika hyvin tajuaa, että nyt on tärkeää että nukun. Erityisesti että se on tärkeämpää kuin keittiön siivous.

31. päivä

Onko lapsella allergioita, onko lapsella pysyväissairauksia, onko LAPSELLA sitä ja tätä. Onko [tulevalla] oppilaalla näkö kunnossa, entä kuuleeko oppilas hyvin, huolettaako OPPILASTA joku kouluunmenossa. Eerika menee kouluun. Kai se pikkulapsuus loppui, kun lapsesta tuli oppilas, ainakin terveydenhuollon mukaan.

Lauraa on supistellut - ei minusta sen enempää kuin muulloinkaan, mutta kai tuo itse tilansa parhaiten tuntee. Eerika menee yöksi mummulle, varmuuden vuoksi.

Eikä he-he-her-hermostuta yhtään.