Jorin isiblogi - epiblogi

Voihan selleri.

Nyt on maaliskuun 23. päivä, torstai, jokunen päivä yli kolme kuukautta isiblogin päättymisestä. Ilta, Olli nukkuu.

Mielessä päällimmäisenä on allergia. Sellainen Ollilla on, tai sellaisia. Vaan tarkemmin - emme tiedä, vauvan debuggaus on menossa. Allergiat ovat ongelmallisia, kuten viimeisen kolmen kuukauden aikana olen oppinut. Niitä voi olla monta, ja osa voi olla lieviä ja osa rajuja, yhdet heti näkyviä ja toiset viiveellä esiin hiipiviä, jotkut näkyä ihossa ja jotkut muut vatsavaivoina. Yrittäkää itse debugata ohjelmaa, jossa virheellinen vaste näkyy vasta viikon kuluttua syötteestä!

Tiedossa on, että heti Lauran kananmunan syönnin jälkeen seuraavalla imetyksellä Ollin posket lehahtavat punaisiksi. Selvältä näyttää, että kukkakaali ja bataatti saavat ihon kukkimaan samana iltana. Maito on epämääräinen, herneet kait tuottavat vatsavaivoja ja nyt tuntuu siltä että maissikaan ei ehkä sovi.

Lauran ruokavaliossa on nyt kiellettyjä tuotteita kotimaiset viljat ja kananmuna ja mansikka ja tomaatti ja paprika ja selleri ja pavut ja herneet ja soija. Ja suklaa ja varmaan vielä jotain mitä unohdin. Kuten sitrushedelmät, jotka muistin edellistä lausetta lopettaessani. Välissä oli vielä maitokin, mutta se nyt on onneksi taas sallittujen listalla.

No hyvä, sittenpä ei syödä kotimaisia viljoja vaan ostetaan gluteenitonta leipää. Ei tomaattia eikä tietysti ketsuppia, ei suklaata eikä kaakaota. Nämä nyt vielä olisivat inhimillisellä vaivalla vältettävissä, vaan menkääpä kauppaan ostamaan keittokinkkua. Osassa niistä on selleriä!

Ja sama tietysti toistuu kaikessa muussakin. Vehnäproteiinia, muunnettua soijatärkkelystä, munapohjaista albumiinia... eipä ole tajunnut miten montaa ainetta kaupassa on niissäkin tuotteissa, joita pitää ihan perusraaka-aineina.

Se allergia nyt sitten kiertyy kaikkeen muuhun. Jos allergeenit löydetään, voi Olli kenties nukkua yönsä hyvin ja olla tyytyväinen. Vaan allergiat voivat mennä ohi, ja siitepölyn takia voi tulla keväällä ristiallergioita ja niin edelleen. Ja Laura on pelotellut minua lukemalla allergikkojen postilistoilta juttuja lapsista joille ei sovi juurikaan mikään ruoka.

* * *

Noin muuten kehitys kai on mennyt aika odotetusti. Ensin oli joulu (silloin syötiin vielä Waldorf-salaattia jossa on selleriä), sen jälkeen pian Olli oppikin ryömimään ihan kunnolla. Sitten ryömimisvauhti kasvoi, ja Olli oppi nousemaan konttausasentoon ja melkein konttaamaan. Siinä ei kyllä edistystä sitten tapahtunutkaan, ehkä tuo oppii suoraan kävelemään konttaamatta kuten minä kuulemma aikanani.

Konttaamisen sijasta vauva nousee tukea vasten seisomaan, nyt jo erittäinkin tukevasti ja vauhdikkaasti. Jonkinlainen kävelyn tapainen sujuu tukea vasten sivuttain.

Hoitamista tämä hankaloittaa, nyt poika pyrkii pudottamaan tavaroita ja mm. nousee syöttötuolistaan ruokapöydälle.

Painoa on tullut ja pituuutta, mutta kasvukäyrä notkahti pahasti. Se on allergian syytä, joku saa suoleen tulehduksen joka haittaa suuresti ravinnon imeytymistä. Ilmeisesti kasvu nyt sujuu Lauran imetysdieetin vuoksi mukavammin.

Helmikuun olin vanhempainvapaalla. Se oli aika kauheaa, päivästä toiseen asioita joita en osaa. Töissä ei oikein väki usko, kun selitän että työpaikalla saa tehdä melkein pelkästään asioita joita osaa. Sitten osa vielä selittää että kyllä sen vauvanhoidon oppii. Ehkä, mutta mitä iloa jos oppiminen vie vuosikymmenen?

Muutenkaan en ole yhtään aiempaa kätevämpi. Vaipanvaihto sujuu vaihdellen, nyt Olli on niin iso että käsittely on helpompaa mutta kohde liikkuva maali. Kapalointia en koskaan oppinut.

* * *

Olen lukenut Riitan äitiblogia. Riitan vauva - Väinö Ilmari nykyään - syntyi heti kun oma blogi päättyi eli on Ollia puoli vuotta nuorempi. Ja Riitta kertoo blogissaan asioista, jotka tapahtuivat joskus sata vuotta sitten meille... Samanlainen juttu oli kun kävin muusta syystä synnytysosastolla tammikuussa, vauvat olivat pieniä ja itsellä vain hämärä muistikuva Ollista, tai siis Poika Mäntysalo kautta vauva 209:stä, sen kokoisena.

Luin sunnuntaina oman blogin läpi, piti silloin jo kirjoittaa tämä epiblogi. Aika paljon on unohtunut, sekä hyviä että vähemmän hyviä juttuja. Oli hassua kelata puoli vuotta pikakelauksella.

* * *

Muutoin asiat ovat lutviutuneet melko lailla odotetusti. Töitä teen nyt kahdella laitoksella, ja paluu Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitokselle on ollut hauskempaa kuin luulinkaan.

Asuntolaina on lyhentynyt. Se oli kahtiajakoinen alkuaan, osa kaupungilta ja pienempi osa pankilta. Pienempi osa on maksettu, ja nyt kuukausittainen lyhennys on pienempi. Talous näyttää olevan vakaa. Vakuutus onneksi suojaa, Ollin allergialääkäri kun maksaa jokusia euroja.

Harrastepuolelta vapaa-ajattelu etenee, vuosi 2005 oli mm. kaikkien aikojen ennätys kirkosta eroamisessa.

* * *

Tähän lopetukseen piti tulla jotain erityisen hienoakin. Vaan ei tässä nyt mitään niin kovin kummoista keksi. Ollin kehityskään ei ole missään erityisessä taitekohdassa.

Yöt menevät nykyään paremmin. Nukumme eri huoneissa, vauva on minun kainalossani niin se ei herätessään heti hamua tissiä. Monta yötä onkin mennyt ilman että Lauraa on pitänyt herättää enkä itsekään herää kuin kerran tai kaksi. Sinne vauvan viereen minä nytkin taidan kohta kömpiä. Laura jääköön tänne, kuuluu toisella puolen huonetta hihittävän ja kyselee että jokojoko on epiblogi valmis.

Elämä jatkuu.